Yhteystiedot

Satu Vainikka tel +358 50 4099919

 Jiri Vainikka tel +358 50 4052920 

PUHELINAIKA ARKISIN KLO: 9 - 18

Vainikan aitta on perheyritys, joka toimii Lopen Läyliäisissä, Hakalan tilalla. Sen lisäksi, että olemme keskittyneet kengättömän kavion hoitoon, hevosten lajinmukaiseen pitoon ja näiden asioiden puolesta puhumiseen, Jiri on myös ansioitunut erikoisalarakentamisessa. Sivujen ulkoasusta ja tarinasta vastaa Satu, jonka toinen pesti on tilan puutarhurina toimiminen. 

Jiri on tutustunut hevoseen aikuisella iällään. Jiri on valmistunut Kiuruvedellä kengityksen peruskurssilta toukokuussa 2008. Hän on myös vuollut ja opiskellut kengättömän kavion hoitoa vuodesta 2003, suorittanut Dan Guerreran perus- sekä jatkokurssin ja ollut Danin apuna muilla kursseilla. Hänestä on tullut suosittu hyvän ja rauhallisen hevostenkäsittelytaitonsa ansiosta. 

Molemmat ovat opiskelleet kavioita intensiivisesti Dan Guerreran opissa. Marjorie Smith on yksi niistä henkilöistä jota voimme kiittää siitä, että alkujaan innostuimme kengättömän kavion hoidosta. Danin kursseja olemme järjestäneet vuodesta 2005 lähtien ja jatkoa seuraa. Dan on mielestämme hyvin neutraali opettaja tässä metodien viidakossa, häneltä saamme turvallista perusopetusta, jonka avulla voimme ylläpitää terveitä kengättömiä hevosia.

HEVOSEN KOHTELU VUOLUSSA

Yksi tärkeimmistä asioista, mihin vuolutilanteissa kiinnitämme huomiota, on hevosen hyvä kohtelu. Vuolemme hevosen siellä, missä se tuntee olonsa turvalliseksi, olkoon se sitten laitumella lähellä lajitovereita tai pihatiellä. Jotkut hevoset ovat saaneet niin negatiivisia kokemuksia kengitystilanteista, että ne silminnähden pelkäävät jo kengitysessua. Vuolussa pystyy jaksottamaan jalan ylhäälläolon niin, ettei hevosen edes tarvitse seistä pitkiä aikoja kolmella jalalla, vaan vuolu tapahtuu osissa. Näytämme hevoselle kaikki työkalut jolla sen jalkoja käsittelemme. Lähestymme hevosta rauhallisesti ja rapsuttelemme ja juttelemme sille ensin, ennen kuin käymme vuolemaan. Sillä on suuri vaikutus pelokkaaseen hevoseen.

Monesti ongelmana voi olla vain se, että omistaja pitää hevosta niin tiukasti kiinni, että hevonen tuntee olonsa epämukavaksi. Tai hevonen sidotaan käytävälle kahdelta puolelta kiinni, oli hoitotilanne mikä tahansa. Jotkut hevoset eivät vain voi sietää sitä. Mieluiten vuolen hevosen niin, että pidän siitä itse kiinni tai opetan sen seisomaan "maahansidottuna". Jos ongelmana on esim trauma (hevonen on loukkaantunut ja sen seurauksena on tullut monia ikäviä hoitotilanteita kohdistuen esim jalkoihin), aloitamme pilkkomalla asiat hyvin pieniksi. Ensimmäisellä kerralla ei välttämättä saada edes vuoltua hevosta, riittää että se antaa meidän olla lähellään ja koskettaa itseensä pelotta. Se on joillekin suuri askel. Lopetamme aina hyvään hetkeen, vaikka kavio ehkä vaatisikin vielä sen yhden raspin vedon. Se saa kuitenkin odottaa. Pääasia, että hevoselle jää hyvä mieli tilanteesta.

Olemme saaneet paljon kiitosta tavastamme hoitaa pelokkaita hevosia ja omistajat ovat olleet todella onnellisia siitä, että heidän hevosiaan kohdellaan ajan kanssa rauhallisesti. Hevoset ovat niin uskomattoman herkkiä ja upeita eläimiä ja toivomme, että kaikki niiden kanssa työtä tekevät muistavat sen koko ajan. Hevonen ei koskaan tee mitään ilkeyttään tai pelleilläkseen. Se ei yksinkertaisesti ole kykeneväinen ajattelemaan ihmisen kieron mielen tapaisesti. Jos hevonen ei pysty pitämään jalkaansa siellä minne se oppikirjojen mukaan pitäisi nostaa, se saa pitää sen siellä missä sen on hyvä seistä. Joskus hevoset ovat niin kipeitä, ettei ne pysty pitämään jalkojaan ylhäällä kuin hetken kerrallaan. Silloin vuolemme vain hetken kerrallaan. AINA hevosen ehdoilla ja ilman kiirettä! Eläinten kanssa työskentelevä ei voi eikä saa pitää kiirettä. Jos huomaamme, että hevonen on vain oppinut huonon tavan repäistä jalan pois, ensin varmistuttuamme siitä, ettei sillä oikeasti ole kipua missään mikä aiheuttaisi repimisen, opetamme hevosen pitämään jalan ylhäällä. 

Suurin toiveeni on, että omistajat ymmärtäisivät suojella hevosiaan väkivallalta. Yksikään hevonen ei tarvitse väkivaltaa kavionhoito tilanteessa, kaikesta selviää keskustelemalla. Hevosen voi kyllä nopeasti saada pelokkaaksi, jopa hyökkääväksi väkivaltaisella käytöksellä. Mutta hevosen saa nopeasti opetettua myös pitämään jalkansa hienosti ylhäällä ilman väkivaltaa.

MUUT TILAN ASUKKAAT

Eläinkatraaseemme kuuluu jacrussel narttu Siiri, tiibetinmastiffi uros Poco, kissat Minni, Tiuhti ja Viuhti sekä sivuilla jo esitellyt ponit Pim ja Poks, hevoset Simo ja Dante.

 Talomme sisävahti, Siiri, jackrusseli syntynyt -06. Siirin tapaat vuolukeikoillamme, siitä on kehkeytynyt hyvä vuolukoira. Se pitää tallin lattiat siistinä ainakin säteenpalasista. Vapaa-aikanaan se pitää Pocon kurissa ja nuhteessa.

Uusin tulokkaamme, keväällä -09 syntynyt sekarotuinen Severi. Severin äidissä on russelia ja villakoiraa, isä on sheltti. Severi on mainio lisä koiralaumaamme, koska se rakastaa Siirin kanssa russelileikkejä, ja pärjää myös Pocolle mastiffipainissa. Severi on ihmisrakas, vaikkakin vieraita kohtaan varauksellinen ja pitää kaikista tasapuolisesti.

 

Viuhti - yksi myyräkissoistamme

Tiuhti - edellisen sisko

 Kissakatraan vanhin, Minni-rouva