Elinympäristö

Kesyhevosemme kärsivät hyvin usein vaivoista, jotka ovat suoraan johdannaisia hevoselle täysin luonnottomista pitotavoista ja virheellisestä ravinnosta. Elintasosairaudet seuraavat myös hevosiamme. Tämä ei ole kenenkään syy, vaan tiedon puutetta. Hevosten määrä Suomessa lisääntyy koko ajan kiihtyvää vauhtia. Yhä useammin hevosen hankkii henkilö, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta hevosista millään tasolla ja hän on täysin tallinomistajan tai tallikavereiden "armoilla".  

Nykypäivänä pidetään normaalina sitä, että hevonen seisoo yöt tallissa ja päivät tarhassa, jossa ei ole aktiviteettia saati tilaa liikkumiselle, pahimmassa tapauksessa aina yksin ja vain osapäiväisesti, liikunta keskittyy noin tuntiin päivässä, kun omistaja käy sitä liikuttamassa.

Luonnossa hevonen torkkuu pieniä pätkiä pitkin päivää, laiduntaa ja leikkii ja näiden välillä liikkuu koko ajan. Runsas luonnollinen liikunta, oikeanlainen ravinto ja lajitoverit on hevosen terveydelle välttämättömiä. Ja tämän tarjoaminen hevosillemme on täysin mahdollista!

Asuu hevosesi tallissa tai pihatossa, sen tulee saada elää hevosen elämää asianmukaisissa ja turvallisissa hevosille sopivissa olosuhteissa, sekä nauttia kokonaisvaltaisesta hyvinvointia edistävästä hoidosta, mikä sisältää panostusta elinoloihin (aktiiviset tarhat ja kunnolliset monipuoliset tarhojen pohjat), ruokintaan (luontaiset kivennäiset ja rehut), kavionhoitoon, lihas- sekä hammashuoltoon sekä säännölliseen ja runsaaseen liikuntaan. Liikuntaa tulisi hevosille tarjota myös luonnollisessa muodossa; järjestää tarha-oloja niin, että ne aktivoivat hevosta liikkumaan itse, eli tarjota hevoselle HYÖTYLIIKUNTAA!

Hevonen on laiduntava, runsaasti liikkuva laumaeläin. Se on miljoonia vuosia elänyt laumassa, jossa jokaisella yksilöllä on oma tehtävänsä ja oma paikkansa. Hevoset solmivat syviä ystävyyssuhteita lajitovereihinsa. Elämä laumassa 24/7 on sama asia kuin elämä turvassa. Kun hevonen erotetaan laumasta, se stressaantuu. Vaikka lajitoveri onkin tallissa seinän toisella puolella, hevosilla on voimakas tarve koskettaa toista hevosta. Karsina estää myös hevosta toteuttamasta yhtä niiden suurinta tarvetta, liikkumisen. Hevonen on luotu liikkumaan ja luonnollisen liikkeen (hyötyliikunta) myötä hevonen pysyy terveenä. Luonnossa hevonen liikkuu kymmeniä kilometrejä päivässä. Kun hevoset elävät pihatossa ja pihattotarhan rakentamiseen panostetaan hieman mielikuvitusta, sekä otetaan huomioon hevosten laumarakenne, hevoset liikkuvat todella ahkerasti. Tarhan ei tarvitse olla suuri, kunhan se aktivoi hevosia liikkumaan. 

 

---

 

5.9.2008 Simo ja Dante muuttivat vihdoin kotiin naapurissa kesälaitumella vietetyn leppoisan ajan päätteeksi

 

 

Simon kotiinpaluu ja tervetuliais rapsutukset

 

 

 Dante ja Gast (Gastin omistaa Minttu Salmela) eivät paljoa hätkähtäneet muutosta vaan leikit jatkuvat ennallaan. Kengättömät hevoset voivat leikkiä vapaasti rajumpiakin leikkejä ilman pelkoa kenkien ja hokkien aiheuttamista vammoista.

 

Välillä piti käydä portilla tarkistamassa että Pim ja Poks ovat vielä tallella omassa tarhassaan. Tarhan pohja on osaksi kalliomursketta, osaksi hiekkaa ja suurin osa hietamaa pohjaa.

 

 

Dante piehtaroimassa uusien purujen päällä

 

Pihatto on rakennettu vanhaan riiheen, jonka sisämitta on 10 x 7 metriä, harjakorkeutta n 8 metriä. Siellä on betonilattia ja kuivikkeena turve/olkipatja. Pihaton edusta on osaksi kalliomursketta ja osaksi karkeaa hiekkaa. Kalliomurske kuluttaa tosi tehokkaasti kavioita. On hyvä antaa kavioille mahdollisimman paljon eri alustoja, näin ne saavat tottua eri alustoihin koko ajan, ei vain liikutuksen yhteydessä. Pihatossa on kuviketta vain osittain. Se osa, missä on heinäverkot, on jätetty kattamatta. Näin hevoset seisovat betonilla syödessään heinää. Pidän tärkeänä sitä, että hevosilla on kovaa alustaa kavioidensa alla kaikkina vuodenaikoina.

 

 

 

Talven 2008-09 hevoset viettivät yöt pienemmässä pihattotarhassa, ja päivät reilu hehtaarin koivikossa. Ne vietiin sinne joka aamu kujaa pitkin. 

 

 

  

 

Nykyään meidän hevosilla on aktivoitu pihattotarha. Heinäverkot on asennettu pihattoon ja vesiastia on matkan päässä ratsastuskentällä. Hevoset liikkuvat siellä todella paljon, vaikka pinta-alaltaan se ei ole kun noin 1500-2000 neliötä. Nuorella hevosellamme on paljon seuraa pikkuponeista, ja ne leikkivät monta kertaa päivässä juoksemalla edes takaisin tarhassa. Myös keski-ikäinen suokkiruunamme on innostunut liikkumaan aktiivisesti. Luonnollinen liikkuminen on tervehdyttävää liikuntaa.

  

 

Lauma palaamassa laitumelta pihatolle

 

 

Dante ja Gast löysivät herkullisen apajan

 

Dante johtaa joukkoa, muut seuraavat ratsastajat selässä

 

HIENOTUNTEISUUS

Hevosten elekieli on hyvin hienotunteista. Mielestäni on upeaa seurata laumaa, joka soljuu kuin kalat vedessä yhdessä samaan suuntaan, näyttäen siltä, että hevoset lukevat toistensa ajatuksia siitä, mihin seuraavaksi mennään. Kun ihminen astuu mukaan kuvaan ja lähtee esim vain taluttamaan hevosta, usein revitään, nyitään ja raahataan hevosta säilyttäen riimussa jatkuva paine, vain sen takia, että ihminen on auttamattoman myöhässä eikä osaa lukea hevosesta, että se on jo vähän aikaa sitten nähnyt sen herkullisen ruohotupon tien vieressä, ja on jo pitkälle menossa sitä kohti kunnes riimunnaru kiristyy, ja ihminen vasta herää tilanteeseen. Hevonen saa monesti osakseen sättimistä kuinka hölmö se on kun ei kulje sinne minne ihminen ajattelee menevänsä. Hevonen kertoo kaiken todella selvästi, jos ihminen vain pysähtyy kuuntelemaan ja katselemaan. Toinen tavallinen tilanne syntyy, kun hevonen on kävelemässä ihmisestä ohi, silloin kiristetään riimua ja yritetään jatkuvalla vetämisellä saada hevonen aisoihin. Näin opetetaan tehokkaasti hevonen jyräämään. Ihminen kun ei pärjää hevoselle vetokilpailussa. Suomessa järjestetään paljon hyviä hevostaitokursseja. Niiltä saa loistavat perustaidot hevosten turvalliseen ja hienotunteiseen käsittelyyn.

Toivomme myös, ettei yhdenkään hevosen, rotuun katsomatta,  tarvitsisi laumaeläimenä viettää yksinäistä elämää vailla lajitoveria.

Nämä kuvat ovat Hyvinkään tilalta, josta muutimme pois keväällä 2008

Tarhan pohjamateriaali oli vaihteleva. Metsäosuus oli rinteessä ja sen pohja  multavaa ja nopeasti kuivuvaa. Alhaalla pellolla puolet tarhasta oli savea ja puolet hiekkaa jonka alle laitoimme kankaan. Hiekka-alue oli noin 500 m2. Märkinä kausina hevoset viettivät aikaansa hiekalla, joka pysyi kiinteänä ja kuivana. Märkään mutaan ne ei vapaaehtoisesti menneet. Laitoimme hiekan niin, että pääsivät sitä pitkin pihatolta juoma-astialle ja metsätarhan puolelle.

 Pikkupojat unilla ja Simo valvoi pihaton ulkopuolella. Monesti kyllä kaikki pötköttelivät samaan aikaan, luultavasti tunsivat olonsa turvalliseksi vuohien vahtiessa viereisessä aitauksessa:-)