Share |

Ruokinta 

Terveys lähtee suolistosta ja suoliston tila heijastuu hevosen ihoon, karvaan ja kavioihin ja jopa hevosen mieleen. Kun hevosen suolisto on terve, se näkyy myös ulospäin. Kavioiden kunto ja suorituskyky kertoo paljon suoliston tilasta. Jos joudut jatkuvasti suojaamaan kaviot (kengitys tai jokaisena vuodenaikana bootsit lenkillä), kannattaa miettiä, miten hevosesi elää ja mitä se syö.

dsc00928.jpg

Hevosemme ovat sairastavat samoja elintasosairauksia kun ihmiset, vain väärien elintapojen ja virheellisen ruokinnan seurauksena. Harva harrastehevonen pääsee liikkumaan riittävästi, samaan aikaan niille syötetään korkea-energisiä myslejä ja rehuja, jotka sisältävät synteettisiä vitamiineja- ja kivennäisaineita ja huonoja hiilihydraatteja. Jos kaikki ylimääräiset myslit ja rehut jätettäisiin pois, ja maksettaisiin vähän enemmän laadukkaasta heinästä, hevosemme voisivat paljon paremmin. Yksi orgaaninen peruskivennäinen riittää turvaamaan hevosen päivittäisen kivennäis/vitamiinin saannin. Tarvittaessa kuureina hevoselle voi antaa orgaanisia lisäravinteita, mutta vain kuureina, jos tarvetta siis esiintyy.

wp_20130620_053.jpg

Kesäisin hevoselle paras paikka on luonnonlaidun. Viljellyt ja teholannoitetut laitumet ovat liian voimakkaita monille hevosille rotuun katsomatta. Laitumille kannattaa istuttaa puita ja pensaita, suojaamaan ensinnäkin kasveja auringon paahteelta ja monipuolistamaan kasvustoa. Myös maata kannattaa muokata niin, että muodostuu kumpareita ja sateella tulee luontaisia mutakkoja. 

Meidän hevoset elää luonnonlaitumella ympäri vuoden. Aikaisemmin minua peloteltiin tällaisen laitumen sokerimääristä, kunnes ymmärsin, että tämä elinympäristö on hevoselle se kaikista terveellisin. Kun syötävää on niukasti ja siellä täällä, ei se sokerimäärä nouse yli äyräiden ja hevoset joutuvat liikkumaan aktiivisesti etsiessään sopivia kasveja. Kun taas teholaitumella syötävää on aivan liikaa ja joka paikassa. Perinteinen tyyli totuttaa hevoset kesän alussa teholaidunkauteen on riittämätön, koska se määrä mitä hevoset teholaitumella ruokaa saa, on aivan liikaa. Luonnonlaitumella ympäri vuoden elävät hevoset saavat ravintoa tasaisesti kasvukauden niin salliessa. 

wp_20130619_005.jpg

wp_20130619_012.jpg

wp_20130619_018.jpg

wp_20130620_033.jpg

wp_20130620_037.jpg

wp_20130620_059.jpg

Mitäs täällä laitumella kasvaakaan, tuumi Siiri...

Kun hevonen saa heti lumen sulaessa alkaa syödä sen alta paljastuvaa nurmea, tulee totutus luonnollisesti ja pikkuhiljaa. Jäisestä heinästä huolestuvat voivat huokaista. Se ruohomäärä mitä hevonen suuhunsa saa, sulaa jo ensihetkessä hevosen suussa. Jäisen heinän myytti kuuluu märkään säilörehuun, jota syödessään eläimet voivat saada ongelmia. Märkä säilörehu ei mielestäni kuulu yhdellenkään eläimelle ravinnoksi.

wp_20130620_061.jpg

Mehiläiset (kuvassa keskellä aidan takana) hoitavat osaltaan laitumen kasvustoa tehokkaasti ja elävät täydessä yheisymmärryksessä meidän kaikkien kanssa =)

 

wp_20130713_014.jpg

Laitumia hoidetaan lampaiden ja hevosten voimin vuorolaiduntamalla. Joidenkin alueiden annetaan vuorostaan levätä kokonaan eläimiltä. Kun katsoo kesän aikana näitä kahta laidunta, huomaa selkeästi kasvuston eron. Lampaiden laitumella pääsee heinäkasvit kasvamaan, hevosten laitumella leinikit jne. Lampaat syö tehokkaasti leinikkiä, vaikka moni niistäkin sanoo että on vaarallinen kasvi lampaille. Meidän lampaat voi oikein hyvin leinikistä huolimatta. Koska muutakin kasvustoa on paljon tarjolla, en usko että sitä myrkyllisintä heti ensimmäisen äsöisivät. Maalaisjärkeä kannattaa käyttää. 

dsc00874.jpg

Lampaiden laidunta

 

KEEP IT SIMPLE JA PÄÄSTÄKÄÄ HEVOSET LIIKKUMAAN YMPÄRI VUODEN!

Kun pidämme mielessämme, minkälainen eläin hevonen on, olemme hieman paremmin jäljillä siitä, mitä hevonen tarvitsee ravinnokseen. Hevonen on kehittynyt miljoonia vuosia käyttämään ravinnokseen yllättävän köyhää ruokaa elinympäristössään aroilla ja syömään lähes kaiken aikaa. Luonnossa hevonen joutuu liikkumaan todella runsaasti päivässä (keskimäärin 8 km) saadakseen matalaenergistä hitaista hiilihydraateista rakentuvaa ruokaa sekä toiset lisäkilometrit saadakseen vettä, kun meidän hoivassa hevonen seisoo suurimman osan päivästä paikoillaan, syöden sitä korkeaenergistä nopeita hiilihydraatteja sisältävää ruokaa joka on sijoitettu veden viereen tai runsaalla lannoitetulla laitumella jossa ei tarvitse jalkaansa liikuttaa. Ja yleensä, kun ongelmia tulee, ihmiset ostavat varmuudeksi vielä sen yhden pussin, kun itse asiassa hevonen hyötyisi enemmän siitä, että sen rehuja karsittaisiin ja tarjottaisiin niille mahdollisuus omaehtoiseen liikuntaan sekä myös runsaasti ihmisen tarjoamaan monipuoliseen liikuntaan. 

wp_20130619_007.jpg

Saamme viikottain sähköpostia epätoivoisilta hevosenomistajilta, joiden hevosten kaviot ovat todella huonossa kunnossa, kengät ei pysy jalassa ja kengittäjät ovat nostaneet kädet pystyyn. Yleensä näille hevosille syötetään liikaa kaikkea. En ole eläessäni tavannut hevosta, joka pelkällä heinä/kivennäisruokinnalla omaisi huonot kaviot. Kavio-ongelmatkin ovat vain heijaste hevosen suoliston tasapainosta.

Hevosen perusrehu on hyvälaatuinen heinä ja kesällä köyhä luonnonlaidun. Hyvälaatuisesta heinästä hevosen pitäisi saada kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja kivennäisaineet, valkuaisaineet ja energian (hyvät hiilihydraatit). Valkuaisen raja-arvot ovat 8-12 % ja sokerit eivät saisi terveillä hevosilla nousta paljoa yli 150 g/kg ka. Tämä riippuu tietysti paljon siitä, mitä hevonen tekee. Jos se on joutilas tai kevyessä käytössä, se kestää huonommin korkeaenergistä rehua kuin esimerkiksi aktiivisesti liikkuva hevonen. Kaviokuumetta sairastavalle tai sille helposti altistuvalle sokerien raja-arvot ovat 50-100 g/kg ka. Heinän lisäksi hevoselle voi syöttää täydennysrehuksi peruskivennäistä tai kuureittain yrttejä.

PERUSVAATIMUKSENA HYVÄLLE HEINÄLLE ILMAN ANALYYSIA ON ETTÄ SE ON PÖLYTÖNTÄ, SIINÄ EI OLE HOMETTA EIKÄ HIIVOJA! HEINÄN HYGIEENIN LAATU ON OLTAVA KORKEALUOKKAISTA!

Markku Saastamoisen artikkeli heinästä

 
Koska heinä on hevosen perusrehu, yleensä ylimääräiset haitalliset määrät sokereita (huonot hiilihydraatit) kertyvät kaikista lisärehuista. Nykyään jo tutkimukset puoltavat yksinkertaista korsirehuruokintaa.

Ylisyötön tulos (liikaa vitamiini- ja kivennäispurkkeja) voi olla se, että hevosen elimistö ei enää pysty käyttämään kaikkia syömiään rehuja, vaan se alkaa jopa laihtumaan, vatsa ei toimi, kaviot haurastuvat ja lohkeilevat, liuskottuvat ja halkeilevat ja hevoselle tulee ongelmia elimistön kanssa (lihakset, kaviot, sisäelimet, nestekierto, vatsaongelmat ym). Ylisyöttö on hevoselle haitallisempaa kun pelkällä heinällä ruokkiminen.  

 HEINÄN LIOTUS 

(Huom, vain hevosille joilla ongelmia korkeaenergisen heinän kanssa)

Joskus ollaan tilanteessa, jossa emme voi heinää valita ja kyseiselle hevoselle tallin heinä on liian korkeasokerista. Silloin voimme turvautua liotukseen. Heinää liotetaan 30 minuuttia kuumassa vedessä tai 2 tuntia kylmässä vedessä. Heinän täytyy olla täysin veden alla. Näin saadaan noin 30 % sokereista liukenemaan veteen.

Kätevä tapa on hankkia esim pyykkikori ja samankokoinen umpinainen vati. Kun heinä on lionnut, voi vadin päälle laittaa pari lautaa ja nostaa pyykkikori lautojen päälle, näin vesi pääsee valumaan heinästä pois. Liotusvesi täytyy vaihtaa joka kerta uuteen, koska sokerit jäävät veteen.

Täytyy muistaa, että liotuksessa heinästä poistuu myös muita arvokkaita ravintoaineita, joten orgaaninen kivennäislisä on turvattava.

Liotus on aina vain ensiapu, ja pidemmän päälle työlästä. Mutta äkillinen heinänvaihdos voi olla hevoselle huonompi vaihtoehto. Mieluummin liottaa korkeasokerista heinää ja antaa sen rinnalla pieniä määriä hevoselle sopivampaa kuivaa heinää ja pikkuhiljaa muuttaa suhdetta.


 
img_8169.jpg
 Poks ja Pim kesäkarvassa
 
dsc_0166.jpg
 
Pim ja Poks talvivarustuksessa
 

 

 
dsc_0017.jpg 
Muistathan, että terveellisempää on juottaa hevoselle suoraan raanasta kylmää vettä, kuin raanasta lämmitä vettä. Jos haluat tarjota hevosellesi lämmintä vettä, vesi on keitettävä. Lämminvesivaraajassa voi muhia paljon haitallisia bakteereita. Liikunnan jälkeen tarjoa hevoselle sitä keitettyä lämmintä vettä, ei kylmää vettä!


Yksi pahimmista ruokintavirheistä on viedä hevosille kokonainen paali tarhaan, ja antaa syödä siitä vapaasti. Tarkoitan nyt paaleja, joita ei ole ensinnäkään analysoitu, jotka laitetaan suoraan maahan ja hevoset tallovat, ulostavat ja virtsaavat maahan levinneeseen heinään ja heinän hygieeninen laatu on siinä vaiheessa jo iso kysymysmerki. Ja vaikka heinän sanottaisiin olevan kuinka hyvää tahansa, et pysty tarkkailemaan tällaisen heinän laatua. Se voi vaihdella paljonkin kerros kerrokselta. Säilörehua näkee laitettavan pusseineen päivineen tarhaan ja hevoset saavat repiä muovit itse auki. Todella vaarallista. Muovinpalat voivat tukkia hevosen suoliston. Vesi pääsee satamaan paaliin ja isot paalit näin käsiteltynä voivat pilaantua nopeastikin. Kukaan ei ole seuraamassa kun hevoset syövät paalista, mikä on heinän laatu paalin vähetessä. 

dsc00028.jpg

22102008026.jpg


Mutta saahan hevoset luonnossakin syödä vapaasti? Kyllä, vaan villihevosilla ei ole jatkuvaa baaria täynnä korkeaenergistä karkearehua sekä päälle vielä korkeaenergiset myslit tai muut lisärehut, ja vastaavasti pieniä tiloja jossa ne liikkuvat vähän, ja vielä vähemmän silloin, kun ne seisovat heinäkasan vieressä. Villit hevoset joutuvat liikkumaan aktiivisesti karuissa oloissa etsiessään ravintoa. Juuria, pensaita, ruohotuppoja siellä täällä, puunrunkoja jne. Ja huom! se luonnollinen liikunta mikä tulee oheishyötynä ruuan etsimisessä.

 Eri asia on antaa hevosille jatkuva heinä automaateista tai heinähäkeistä/verkoista joista hevoset saavat pitkin päivää vähän heinää. Hevosella tulisikin olla aina rehua vatsassaan, ja sen voi toteuttaa myös hevoselle terveellisellä ja turvallisella tavalla.

Niin kuiva -kuin säilöheinänkin koostumuksissa on valtavasti eroja. Molemmista löytyy laadukkaita ruokia hevosille, mutta vain analysoimalla tietää, mitä hevoselleen oikeasti syöttää.

Ja edelleen, vapaa heinä sopii harvoille hevosille ! Rajoittavien verkkojen läpi ruokkiminen on eri asia.

23022009549.jpg


 

Vapaasti annettuja teollisesti valmistettuja nuolukiviä tai kivennäisämpäreitä en suosittele. Monesti nuolukiviin tai nuoluämpäreihin on lisätty melassia, joka makeudellaan saa hevoset syömään sitä vaikkei niiden tarvitsisi. Nuolukivet, joihin on lisätty jotain makua, tulisi kieltää kokonaan. Hevoset nuolevat kiveä vain, koska se maistuu hyvälle, ja saavat hyvinkin nopeasti yliannostuksen kivessä olevista aineista. Yleensä aineet ovat vielä synteettisessä muodossa, ne kerääntyvät hevosen elimistöön tukkien sitä kuona-aineen muodossa. Muistan eräänkin tapauksen, jossa hevonen oli syönyt omenan makuisen kiven yhden yön aikana karsinassaan. Näin vain edesautetaan hevosten pahoinvointia. 

Jos haluaisi antaa hevosten itse valita, mitä ne kulloinkin tarvitsevat, niillä pitäisi olla todella isot tilat ja monipuolisia luonnonkasveja syötävänä. Meidän hyvinkin sokeripitoiset rikkakasvit eivät ole luonnon omia yrttejä hevosille. Valitettava tosiasiahan on, että harvalla meistä on kymmeniä hehtaareja luonnon laitumia (ei siis sama kun rikkaruohopellot) ja metsiä, joista hevosemme saisivat vapaasti laiduntaen kaiken ravintonsa. Näin ollen meidän täytyy turvautua tutkittuun tietoon hevosten yksilöllisistä tarpeista ja antaa niille edellytykset elää vankeudessa tasapainoista ja tervettä elämää, korvista kavioihin.  


Jotkut ovat sitä mieltä, ettei heinä-analyysista ole hyötyä, koska tuottajalta saatu heinä on melkein joka kerta eri erästä, heinän arvot muuttuvat varastoidessa jne. Tai pahimmassa tapauksessa joutuu hakemaan heinänsä monelta eri tuottajalta talven aikana. Tähän on olemassa ratkaisu jos oikeasti haluaa syöttää hevosensa hyvin välttääkseen yli -tai alilyöntejä. Ja se on kaiken perusta jos taas haluaa pitää hevosensa terveenä. Heinä kannattaa tilata koko talven varalle yhdeltä luotettavalta tuottajalta jo edellisenä talvena. Näin varmistutaan siitä, että saadaan heinä yhdestä paikasta. Jo tämä vähentää paljon riskiä heinän muutoksista. Ja kun vielä perustaa ruokinnan tälle hyvälle heinälle ja unohtaa ne kalliit rehupussit kauppaan, varmasti säästää pitkän pennin ruokinnassa.

  


 

23102008047.jpg

 

Ennen vanhaan valkuaista pidettiin syntipukkina esim kaviokuumeeseen. Nykyään jo tiedetään, että pahin vihollinen tulehduksiin, niin ihmisillä kuin eläimillä, on yksinkertaisesti sokeri/vääränlaiset liialliset hiilihydraatit. Ja kaviokuume on nimeomaan tulehdustila kavionseinämän sisäpuolisissa lamelleissa. Oljessa voi olla paljon enemmän sokereita kun heinässä, riippuen tietysti korjuuajasta. Ja mitä kortisempaa heinää, sen enemmän siinä yleensä on sokereita. Lehtevä heinä on aika varma merkki alhaisista sokeripitoisuuksista. Myös syksyiset ja keväiset laitumet ovat riskitekijöitä. Hyvää tietoa aiheesta löytyy osoitteesta safegrass.ofg. Kannattaa tutustua vaikkei omistaisikaan sokeriherkkää hevosta!

Turhat lisärehut pois ja laadukas heinä tilalle!

Porkkanoissa ja varsinkin omenoissa on luonnollisesti sokereita. Ihmiset syöttävät hevosilleen yleisesti syksyisin todella paljon porkkanoita. Kilossa porkkanaa on jo aika lailla sokeria herkälle hevoselle. Siihen kun lisätään sokeripitoinen kivennäinen ja sokeripitoinen heinä ja kaikki namipalat mitä ihmisillä on tapana hevosilleen antaa, asetelma ongelmiin voi olla valmis. Joskus ei ole muuta oiretta kun pieni arkominen. Se laitetaan vuolun tai kengityksen piikkiin. Ongelman ratkaisu on kuitenkin paljon yksinkertaisempi. Ihmiset tekevät hevosistaan yhtä sairaita kun itsestään ruokkimalla niitä väärin ja liikaa, tietämättään. Eli kaikki omaksi mielihyväksi hevoselle annettu lisäruoka kannattaa jättää pois hevosen hyväksi.
ÄLÄ TEE ITSELLESI HYVÄÄ MIELTÄ SYÖTTÄMÄLLÄ HEVOSTASI SAIRAAKSI!

 

Olemme huomanneet, että sieni säteessä on hyvin yleinen ongelma hevosilla. Se juustomainen paha haju mikä kavioista joskus lähtee. Kavion seimämän pystyhalkeamat tai kavion sisemmän seinämän raidallisuus anturasta katsottuna ovat toinen. Kuulee sanottavan: Ne on aina ollut sillä! Kaviot on aina haisseet noin pahalle! 

  

Lohkeilevat/murenevat kaviot, sädesieni, kaviokuume, arkominen, kavionseinämän epätasaisuudet/kasvumuutokset, lättäkaviot, vain muutamia mainitakseni joita on oikeanlaisella hoidolla (=ruokinta, elinolot, vuolu) pystytty parantamaan. Tulee mieleeni kesäihottuma, jatkuvat rivit syksyisin ym iho-ongelmat... ihan niin kuin ihmisillä allergiat ovat usein elimistön ylilyöntejä jotain vastaan, myös eläinten kohdalla pätee sama.