Ruokinta 

Kaikki lähtee suolistosta ja suoliston tila heijastuu mm hevosen ihoon, karvaan ja kavioihin, eli siihen minkä me silmillämme näemme. Kun hevosen suolisto on terve, me näemme sen myös silmillämme.

Hevosemme ovat alkaneet sairastaa samoja elintasosairauksia ihmisten rinnalla, vain väärien elintapojen ja virheellisen ruokinnan seurauksena. Harva harrastehevonen pääsee liikkumaan riittävästi, samaan aikaan niille syötetään aivan liikaa ylimääräisiä korkea-energisiä myslejä ja papanoita, jotka sisältävät synteettisiä vitamiineja- ja kivennäisaineita ja huonoja hiilihydraatteja. Jos kaikki ylimääräiset myslit ja papanat jätettäisiin pois, ja maksettaisiin vähän enemmän laadukkaasta heinästä ja orgaanisista täydennysrehuista, hevosemme voisivat paljon paremmin. Yksi orgaaninen peruskivennäinen riittää turvaamaan hevosen päivittäisen kivennäis/vitamiinin saannin. Tarvittaessa kuureina hevoselle voi antaa orgaanisia lisäravinteita, mutta vain kuureina, jos tarvetta siis esiintyy. KEEP IT SIMPLE!

Kun pidämme mielessämme, minkälainen eläin hevonen on, olemme hieman paremmin jäljillä siitä, mitä hevonen tarvitsee ravinnokseen. Hevonen on kehittynyt miljoonia vuosia käyttämään ravinnokseen yllättävän köyhää ruokaa elinympäristössään aroilla ja syömään lähes kaiken aikaa. Luonnossa hevonen joutuu liikkumaan kymmeniä kilometrejä päivässä saadakseen matalaenergistä hitaista hiilihydraateista rakentuvaa ruokaa, kun meidän hoivassa hevonen seisoo suurimman osan päivästä, syöden sitä korkeaenergistä nopeita hiilihydraatteja sisältävää ruokaa. Ja yleensä, kun ongelmia tulee, ihmiset ostavat varmuudeksi vielä sen yhden pussin, kun itse asiassa hevonen hyötyisi enemmän siitä, että sen rehuja karsittaisiin. Päällekkäiset vitamiinit- ja kivennäiset saavat aikaan puutosta. 

Saamme viikottain sähköpostia epätoivoisilta hevosenomistajilta, joiden hevosten kaviot ovat todella huonossa kunnossa, kengät ei pysy jalassa ja kengittäjät ovat nostaneet kädet pystyyn. Yleensä näille hevosille syötetään liikaa kaikkea. En ole eläessäni tavannut hevosta, joka pelkällä heinä/kivennäisruokinnalla omaisi huonot kaviot. Kavio-ongelmatkin ovat vain heijaste hevosen suoliston tasapainosta.

Hevosen perusrehu on hyvälaatuinen heinä. Hyvälaatuisesta heinästä hevosen pitäisi saada kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja kivennäisaineet, valkuaisaineet ja energian (hyvät hiilihydraatit). Valkuaisen raja-arvot ovat 8-12 % ja sokerit eivät saisi terveillä hevosilla nousta yli 150 g/kg ka. Tämä riippuu tietysti paljon siitä, mitä hevonen tekee. Jos se on joutilas tai kevyessä käytössä, se kestää huonommin korkeaenergistä rehua kuin esimerkiksi aktiivisesti liikkuva hevonen. Kaviokuumetta sairastavalle tai sille helposti altistuvalle sokerien raja-arvot ovat 50-100 g/kg ka. Heinän lisäksi hevosen täytyy saada täydennysrehuksi luontaisia valmisteita, joita keho pystyy hyödyntämään 100 %:sti. 

Markku Saastamoisen artikkeli heinästä

Silmämääräisesti arvioituna hyvälaatuinen heinä on sopivasssa suhteessa lehtevää (lehteä ja kortta suht tasapuolisesti), hyvän tuoksuista, vaalean vihreää ja pölyntöntä. Nyrkkisääntönä voi pitää; mitä lehtevämpää heinää, sen parempi sulavuus, enemmän valkuaista ja vähemmän sokereita / mitä kortisempaa, sen huonompi sulavuus, vähemmän valkuaista ja enemmän sokereita.  Kuitenkaan emme koskaan voi silmämääräisesti sanoa mitä heinä sisältää, joten siitä tulee aina ottaa analyysi hyvän ruokinnan turvaamiseksi. Kortta ja lehteä tulisi olla suht tasapuolisesti, koska korttakin tarvitaan kuidun saannin turvaamiseksi.

Ylisyötön tulos voi olla se, että hevosen elimistö ei enää pysty käyttämään kaikkia syömiään rehuja, vaan se alkaa jopa laihtumaan, vatsa ei toimi, kaviot haurastuvat ja lohkeilevat, liuskottuvat ja halkeilevat ja hevoselle tulee ongelmia elimistön kanssa (lihakset, kaviot, sisäelimet, nestekierto, vatsaongelmat ym). Ylisyöttö on hevoselle haitallisempaa kun pelkällä heinällä ruokkiminen.  

 HEINÄN LIOTUS

(Huom, vain hevosille joilla ongelmia korkeaenergisen heinän kanssa)

Joskus ollaan tilanteessa, jossa emme voi heinää valita ja kyseiselle hevoselle tallin heinä on liian korkeasokerista. Silloin voimme turvautua liotukseen. Heinää liotetaan 30 minuuttia kuumassa vedessä tai 2 tuntia kylmässä vedessä. Heinän täytyy olla täysin veden alla. Näin saadaan noin 30 % sokereista liukenemaan veteen.

Kätevä tapa on hankkia esim pyykkikori ja samankokoinen umpinainen vati. Kun heinä on lionnut, voi vadin päälle laittaa pari lautaa ja nostaa pyykkikori lautojen päälle, näin vesi pääsee valumaan heinästä pois. Liotusvesi täytyy vaihtaa joka kerta uuteen, koska sokerit jäävät veteen.

Täytyy muistaa, että liotuksessa heinästä poistuu myös muita arvokkaita ravintoaineita, joten orgaaninen kivennäislisä on turvattava.

Liotus on aina vain ensiapu, ja pidemmän päälle työlästä. Mutta äkillinen heinänvaihdos voi olla hevoselle huonompi vaihtoehto. Mieluummin liottaa korkeasokerista heinää ja antaa sen rinnalla pieniä määriä hevoselle sopivampaa kuivaa heinää ja pikkuhiljaa muuttaa suhdetta.

OMIA KOKEMUKSIA

Olen aina tiennyt, että hevosen perusrehu on heinä. Minkälainen, siitä ei ollut mitään tietoa oman hevosen saadessani, siispä luotin "kokeneempieni" sanaan. Syötin hevoselleni kuivaa heinää (tietysti sitä "hyvännäköistä"), kauraa ja kivennäisiä, pussin ohjeiden mukaan. Hevosten muuttaessa pihattoon, annoin niille alkuun melko vapaasti heinää. Joskus korvasin lisäheinän paukkupakkasilla oljella, koska hevoset olivat jo melkein norsun kokoisia ja ne oli pakko saada laihtumaan. Oljessahan on vähemmän "mitään", joten sitä hevonen voi syödä turvallisesti. Näin siis luulin.. Hevoset saivat lisäksi vapaasti merilevää ja merisuolaa. Myös kivennäisnuolukivi niillä oli tarjolla.

Hevoset jatkoivat lihomistaan. Eläinlääkäri huomautti lihavuudesta ja lupasin lenkittää enemmän ja antaa heinää vähemmän. Vaihdoin tavanomaisesti tuotetun heinän luomuheinään, koska olemme elintavoiltamme puhtaasti tuotetun lähiruuan puolestapuhujia. Heinässä oli kuitenkin liikaa puna-apilaa, analyysia ei otettu joten sokeriarvot jäivät saamatta. Jos hevoset eivät ennen olleet lihavia, osaksi varmasti apila sai ne paisumaan aika hurjasti. 

Laidunkaudella hevoset saivat olla vapaasti lannoittamattomalla laitumella, ja meillä oli vielä pari ns. rikkaruohosarkaa, jonne päästin ne välillä syömään ohdaketta, voikukkaa, juolavehnää, apilaa ym. Hevosillanihan piti saada olla vapaus syödä "luonnon omia yrttejä", enkä tajunnut, että nämä kutsumani yrtit olivat erittäin sokeripitoisia! Eli tähän asti olimme kompastuneet luultavasti melkein kaikkiin ruokintavirheisiin.  

 

Kaikki hevosemme laihtuivat selvästi, niistä tuli myös tyytyväisemmän oloisia, vaikkei aikaisemminkaan ollut rentoudesta pula. Ruokintamuutoksen jälkeen jotenkin eron vain huomasi. Karvasta tuli vielä paksumpi ja todella kiiltävä. Kavioista hävisi kaikki irtoseinämä, mitä aikaisemmin yritimme hävittää vuolemalla. Ruokamäärät ei olleet mitään isoja, (vaikka purkkeja oli minun mielestäni liikaa), suokin annokseksi tuli pellavarouhetta 6 dl päivässä jaettuna 3 kertaan. Heinä oli edelleenkin hevosen perusrehu.

Toinen miniponimme kuitenkin kärsi edelleen todella herkästi jokaisen heinä-erän vaihtuessa ripulista, vaikka heinä oli samalta tuottajalta. Otin ponistamme, ja itse asiassa kaikista hevosistamme jouhianalyysit. Joidenkin mielestä hevosen jouhesta ei voi lukea samoja asioita kun esimerkiksi ihmisten hiuksista, mutta analyysitulokset hevosistamme olivat niin ällistyttävät ja paikkansa pitävät, että päätimme kokeilla uusia täydennysrehuja. Miniponimme pääsi jatkuvasta ripulistaan ja kaikki hevosemme olivat todella hyvässä kunnossa. Kaviot vahvistuivat entisestään ja karva sädehti. Kaikkien aineenvaihdunta on parantuntu selvästi, ja niiden lihakset pysyvät elastisina, koska hevosemme eivät enää syö teollisesti tuotettua ruokaa. Sillä on huima ero! Myös ihmisten ruokavaliossa!

Keväällä 2011 vaihdoin kyseiset tuotteet Equistro-sarjaan, joka pohjautuu täysin yrtteihin ja on lääketehtaan valmistama. Olemme olleet tähän sarjaan enemmän kuin tyytyväisiä ja otimme sen myös myyntiin, jotta voimme palvella asiakkaitamme vieläkin paremmin.

EQUISTRO®-tuotesarjasta löytyy hevosille täysin orgaaniset peruskivennäiset, ja tarpeen mukaan kuureina annettavia lisärehuja. Rehut on lääketehtaan valmistamia ja tutkittuja, sekä vuosikymmenien aikana hyviä tuloksia saaneina turvallisia syöttää varsasta senioriin!

Tämän sarjan mukaan ottaminen lähti puhtaasti asiakkaidemme tarpeista saada helposti hevosilleen laaukkaita täydennysrehuja.

Tällä hetkellä hevosemme syövät analysoitua heinää, kourallise kauraa, sekä EQUISTRO® MEGA BASE-kivennäistä ja kuureittain tarvittaessa saman tuoteperheen muita tuotteita. Olemme olleet näihin tuotteisiin todella tyytyväisiä, ja hevosemme myös!

Yksi pahimmista ruokintavirheistä on viedä hevosille kokonainen paali tarhaan, ja antaa syödä siitä vapaasti. Tarkoitan nyt paaleja, joita ei ole ensinnäkään analysoitu, jotka laitetaan suoraan maahan ja hevoset tallovat, ulostavat ja virtsaavat maahan levinneeseen heinään ja heinän hygieeninen laatu on siinä vaiheessa jo iso kysymysmerki. Tällöin heinän laatua ei tule tarkkailtua niin hyvin, kuin annosteltuna. Säilörehua näkee laitettavan pusseineen päivineen tarhaan ja hevoset saavat repiä muovit itse auki. Todella vaarallista. Muovinpalat voivat tukkia hevosen suoliston. Vesi pääsee satamaan paaliin ja isot paalit näin käsiteltynä voivat pilaantua nopeastikin. Kukaan ei ole seuraamassa kun hevoset syövät paalista, mikä on heinän laatu paalin vähetessä. 

 Mutta saahan hevoset luonnossakin syödä vapaasti? Kyllä, vaan villihevosilla ei ole jatkuvaa baaria täynnä korkeaenergistä karkearehua sekä päälle vielä korkeaenergiset myslit tai muut lisärehut, ja vastaavasti pieniä tiloja jossa ne liikkuvat vähän, ja vielä vähemmän silloin, kun ne seisovat heinäkasan vieressä. Villit hevoset joutuvat liikkumaan aktiivisesti karuissa oloissa etsiessään ravintoa. Juuria, pensaita, ruohotuppoja siellä täällä, puunrunkoja jne. Ja huom! se luonnollinen liikunta mikä tulee oheishyötynä ruuan etsimisessä.

 Eri asia on antaa hevosille jatkuva heinä automaateista tai heinähäkeistä/verkoista joista hevoset saavat pitkin päivää vähän heinää. Hevosella tulisikin olla aina rehua vatsassaan, ja sen voi toteuttaa myös hevoselle terveellisellä ja turvallisella tavalla.

Niin kuiva -kuin säilöheinänkin koostumuksissa on valtavasti eroja. Molemmista löytyy laadukkaita ruokia hevosille, mutta vain analysoimalla tietää, mitä hevoselleen oikeasti syöttää.

Ja edelleen, vapaa heinä sopii harvoille hevosille !

Vapaasti annettuja nuolukiviä tai kivennäisämpäreitä en suosittele. Niissä on kivennäiset tietyssä suhteessa ja monesti synteettisessä muodossa, ja jos hevonen kärsii esim magnesiumin puutteesta, ei se osaa tai edes pysty korjaamaan tilannetta näin, koska nuollessaan kiveä, saa kaikkia muitakin kivennäisiä samalla.  Monesti nuolukiviin tai nuoluämpäreihin on lisätty melassia, joka makeudellaan saa hevoset syömään sitä vaikkei niiden tarvitsisi. Nuolukivet, joihin on lisätty jotain makua, tulisi kieltää kokonaan. Hevoset nuolevat kiveä vain, koska se maistuu hyvälle, ja saavat hyvinkin nopeasti yliannostuksen kivessä olevista aineista, ja jos aineet ovat vielä synteettisessä muodossa, ne kerääntyvät hevosen elimistöön tukkien sitä kuona-aineen muodossa. Muistan eräänkin tapauksen, jossa hevonen oli syönyt omenan makuisen kiven yhden yön aikana karsinassaan. Näin vain edesautetaan hevosten pahoinvointia. 

 

Jos haluaisi antaa hevosten itse valita, mitä ne kulloinkin tarvitsevat, niillä pitäisi olla todella isot tilat ja monipuolisia luonnonkasveja syötävänä. Meidän hyvinkin sokeripitoiset rikkakasvit eivät ole luonnon omia yrttejä hevosille. Valitettava tosiasiahan on, että harvalla meistä on kymmeniä hehtaareja luonnon laitumia (ei siis sama kun rikkaruohopellot) ja metsiä, joista hevosemme saisivat vapaasti laiduntaen kaiken ravintonsa. Näin ollen meidän täytyy turvautua tutkittuun tietoon hevosten yksilöllisistä tarpeista ja antaa niille edellytykset elää vankeudessa tasapainoista ja tervettä elämää, korvista kavioihin.  

---

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei heinä-analyysista ole hyötyä, koska tuottajalta saatu heinä on melkein joka kerta eri erästä, heinän arvot muuttuvat varastoidessa jne. Tai pahimmassa tapauksessa joutuu hakemaan heinänsä monelta eri tuottajalta talven aikana. Tähän on olemassa ratkaisu jos oikeasti haluaa syöttää hevosensa hyvin välttääkseen yli -tai alilyöntejä. Ja se on kaiken perusta jos taas haluaa pitää hevosensa terveenä.  Heinä kannattaa tilata koko talven varalle yhdeltä luotettavalta tuottajalta jo edellisenä talvena. Näin varmistutaan siitä, että saadaan heinä yhdestä paikasta. Jo tämä vähentää paljon riskiä heinän muutoksista. Ja kun vielä perustaa ruokinnan tälle hyvälle heinälle ja unohtaa ne kalliit rehupussit kauppaan, varmasti säästää pitkän pennin ruokinnassa.

 

---

 

Laitumen hoito ja lannoitus on myös tärkeää, koska hoitamaton, pahimmassa tapauksessa lyhyeksi syöty laidun on stressitilassa, ja tuottaa enemmän sokereita kun hoidettu ja lannoitettu laidun.  

 

---

 

 

Ennen vanhaan valkuaista pidettiin syntipukkina esim kaviokuumeeseen. Nykyään jo tiedetään, että pahin vihollinen tulehduksiin, niin ihmisillä kuin eläimillä, on yksinkertaisesti sokeri/vääränlaiset liialliset hiilihydraatit. Ja kaviokuume on nimeomaan tulehdustila kavionseinämän sisäpuolisissa lamelleissa. Oljessa voi olla paljon enemmän sokereita kun heinässä, riippuen tietysti korjuuajasta. Ja mitä kortisempaa heinää, sen enemmän siinä yleensä on sokereita. Lehtevä heinä on aika varma merkki alhaisista sokeripitoisuuksista. Myös syksyiset ja keväiset laitumet ovat riskitekijöitä. Hyvää tietoa aiheesta löytyy osoitteesta safegrass.ofg. Kannattaa tutustua vaikkei omistaisikaan sokeriherkkää hevosta!

Turhat lisärehut pois ja laadukas heinä tilalle!

Porkkanoissa ja varsinkin omenoissa on luonnollisesti sokereita. Ihmiset syöttävät hevosilleen yleisesti syksyisin todella paljon porkkanoita. Kilossa porkkanaa on jo aika lailla sokeria herkälle hevoselle. Siihen kun lisätään sokeripitoinen kivennäinen ja sokeripitoinen heinä ja kaikki namipalat mitä ihmisillä on tapana hevosilleen antaa, asetelma ongelmiin voi olla valmis. Joskus ei ole muuta oiretta kun pieni arkominen. Se laitetaan vuolun tai kengityksen piikkiin. Ongelman ratkaisu on kuitenkin paljon yksinkertaisempi. Ihmiset tekevät hevosistaan yhtä sairaita kun itsestään ruokkimalla niitä väärin, tietämättään. Eli kaikki omaksi mielihyväksi hevoselle annettu lisäruoka kannattaa jättää pois hevosen hyväksi.

ÄLÄ TEE ITSELLESI HYVÄÄ MIELTÄ SYÖTTÄMÄLLÄ HEVOSTASI SAIRAAKSI!

---

 

Olemme huomanneet, että sieni säteessä on hyvin yleinen ongelma hevosilla. Se juustomainen paha haju mikä kavioista joskus lähtee. Kavion seimämän pystyhalkeamat tai kavion sisemmän seinämän raidallisuus anturasta katsottuna ovat toinen. Kuulee sanottavan: Ne on aina ollut sillä! Kaviot on aina haisseet noin pahalle! 

  

---