Ruokinta 

Kun pidämme mielessämme, minkälainen eläin hevonen on, olemme hieman paremmin jäljillä siitä, mitä hevonen tarvitsee ravinnokseen. Hevonen on kehittynyt miljoonia vuosia käyttämään ravinnokseen yllättävän köyhää ruokaa elinympäristössään aroilla ja syömään lähes kaiken aikaa. Nykypäivänä me syötämme niille pussista mixejä ja muroja pari-kolme kertaa päivässä, joiden energiapitoisuudet hipovat taivaita. Luonnossa hevonen joutuu liikkumaan kymmeniä kilometrejä päivässä saadakseen matalaenergistä ruokaa, kun meidän hoivassa hevonen seisoo suurimman osan päivästä, syöden sitä korkeaenergistä ruokaa. 

Hevosen perusrehu on hyvälaatuinen ja monipuolisia kasveja sisältävä kuivaheinä, mieluiten luomuna. Valitettavasti tällaista heinää on vain harvoin tarjolla, monen täytyy turvautua harvalajikkeiseen heinään. Hyvälaatuisesta heinästä hevonen saa kuitenkin kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja kivennäisaineet, valkuaisaineet ja energian. Jos heinässä on vain paria lajiketta, hevosen täytyy saada täydennysrehuksi luontaisia valmisteita, joita keho pystyy hyödyntämään 100 %:sti. 

Silmämääräisesti arvioituna hyvälaatuinen heinä on lehtevää, eli vähäkortista, hyvän tuoksuista, pölytöntä ja väriltään vaalean vihreää. Nyrkkisääntönä voi pitää; mitä lehtevämpää heinää, sen parempi sulavuus, enemmän valkuaista ja vähemmän sokereita / mitä kortisempaa, sen huonompi sulavuus, vähemmän valkuaista ja enemmän sokereita.  Kuitenkaan emme koskaan voi silmämääräisesti sanoa, mitä heinä sisältää, joten siitä tulee aina ottaa analyysi hyvän ruokinnan turvaamiseksi. Kortta ja lehteä tulisi olla suht tasapuolisesti, koska korttakin tarvitaan kuidun saannin turvaamiseksi.

Hevosten nurmirehut-seminaarin artikkeleita

Usein hevosilleme syötetään sitä sun tätä purkkia ja purnukkaa, litratolkulla kauraa tai melassipuuroja, myslejä, synteettisiä kivennäisiä ja vitamiineja jne ja tulos on se, että hevosen elimistö ei enää pysty käyttämään kaikkia syömiään rehuja, vaan se alkaa jopa laihtumaan ja sille tulee paljon ongelmia elimistön kanssa (lihakset, kaviot, sisäelimet, nestekierto, vatsaongelmat ym). Yleisimmin ongelmana kuitenkin on ylilihavuus.  Hevosemme ovat alkaneet sairastaa samoja elintasosairauksia ihmisten rinnalla, vain väärien elintapojen ja ruokinnan seurauksena. Harva harrastehevonen pääsee liikkumaan riittävästi, samaan aikaan niille syötetään aivan liikaa ylimääräisiä rehuja. Useimmiten ihminen syöttää hevoselleen leipää, porkkanaa, sitä ja tätä mysliä ja vähän lesettäkin vielä, aivan turhaan. Jos kaikki ylimääräiset ruuat jätettäisiin pois, ja maksettaisiin vähän enemmän laadukkaasta heinästä ja luontaisista täydennysrehuista, hevosemme voisivat paljon paremmin.

Olen aina tiennyt, että hevosen perusrehu on heinä. Minkälainen, siitä ei ollut mitään tietoa oman hevosen saadessani, siispä luotin "kokeneempieni" sanaan. Syötin hevoselleni kuivaa heinää (tietysti sitä "hyvännäköistä"), kauraa ja kivennäisiä, pussin ohjeiden mukaan. Hevosten muuttaessa pihattoon, annoin niille alkuun melko vapaasti heinää. Joskus korvasin lisäheinän paukkupakkasilla oljella, koska hevoset olivat jo melkein norsun kokoisia ja ne oli pakko saada laihtumaan. Oljessahan on vähemmän "mitään", joten sitä hevonen voi syödä turvallisesti. Näin siis luulin.. Hevoset saivat lisäksi vapaasti merilevää ja merisuolaa. Myös kivennäisnuolukivi niillä oli tarjolla.

Hevoset jatkoivat lihomistaan. Eläinlääkäri huomautti lihavuudesta ja lupasin lenkittää enemmän ja antaa heinää vähemmän. Vaihdoin tavanomaisesti tuotetun heinän luomuheinään, koska olen muutenkin aatteiltani puhtaasti tuotetun lähiruuan puolestapuhuja. Heinässä oli kuitenkin liikaa puna-apilaa, analyysia ei otettu joten sokeriarvot jäivät saamatta. Jos hevoset eivät ennen olleet lihavia, osaksi varmasti apila sai ne paisumaan aika hurjasti. 

Laidunkaudella hevoset saivat olla vapaasti lannoittamattomalla laitumella, ja meillä oli vielä pari ns. rikkaruohosarkaa, jonne päästin ne välillä syömään ohdaketta, voikukkaa, juolavehnää, apilaa ym. Hevosillanihan piti saada olla vapaus syödä "luonnon omia yrttejä", enkä tajunnut, että nämä kutsumani yrtit olivat erittäin sokeripitoisia! Eli tähän asti olimme kompastuneet luultavasti melkein kaikkiin ruokintavirheisiin.  

 

 JOUHIANALYYSISTÄ...

Kaikki hevosemme laihtuivat selvästi, niistä tuli myös tyytyväisemmän oloisia, vaikkei aikaisemminkaan ollut rentoudesta pula. Ruokintamuutoksen jälkeen jotenkin eron vain huomasi. Karvasta tuli vielä paksumpi ja todella säihkyvän kiiltävä. Kavioista hävisi kaikki irtoseinämä, mitä aikaisemmin yritimme hävittää vuolemalla. Ruokamäärät ei ole mitään isoja, suokin annokseksi tuli pellavarouhetta 6 dl päivässä jaettuna 3 kertaan. Ruokintakulut pieneni ja tiedän, että hevoset varmasti saavat kaiken tarvitsemansa eikä mitään liikaa. Ja heinä on edelleenkin hevosen perusrehu, lisärehuilla vain paikkaillaan heinän vitamiinien ja kivennäisaineiden puutteita.

Toinen miniponimme kuitenkin kärsi edelleen todella herkästi jokaisen heinä-erän vaihtuessa ripulista, vaikka heinä oli samalta tuottajalta. Otin ponistamme, ja itse asiassa kaikista hevosistamme jouhianalyysit. Joidenkin mielestä hevosen jouhesta ei voi lukea samoja asioita kun esimerkiksi ihmisten hiuksista, mutta analyysitulokset hevosistamme olivat niin ällistyttävät ja paikkansa pitävät, että päätimme kokeilla uusia täydennysrehuja. Miniponimme ei ole ripuloinut yhtään moneen kuukauteen ja kaikki hevosemme ovat todella hyväkuntoisia. Kaviot on vahvistuneet silminnähden ja karva kiiltää. Yksi asia minkä huomasin, niiden silmät ovat todella kirkkaat ja kaikki ovat jotenkin enemmän hereillä ja vireämpiä myös. Suokkimme, joka on ollut aina haluton lenkeillä, juoksee kärryjen edessä kun nuori poika. Kaikkien aineenvaihdunta on parantuntu selvästi, ja niiden lihakset pysyvät elastisina, koska hevosemme eivät enää syö teollisesti tuotettua ruokaa. Sillä on huima ero! Myös ihmisten ruokavaliossa!

Lisää jouhianalyysistä voit lukea täältä ja täältä. Pidän tuotteista senkin takia, että ne eivät ole teollisesti valmistettuja ja imeytyvyys on eri luokkaa kuin tavallisissa kivennäisissä. Nyt siis hevosten ruokavalioon kuuluu analysoitu laadukas esikuivattu heinä, ripaus luontaisia väkirehuja ja Formula 1-täydennysrehut. 

Muitakin luonnollisia täydennysrehuja/tuotteita löytyy. Katso linkki-sivujen kautta lisätietoa! 

Yksi pahimmista ruokintavirheistä on viedä hevosille kokonainen iso pyöröpaali tarhaan, ja antaa syödä siitä vapaasti. Tarkoitan nyt paaleja, joita ei ole ensinnäkään analysoitu, jotka laitetaan suoraan maahan ja hevoset tallovat, ulostavat ja virtsaavat maahan levinneeseen heinään ja heinän hygieeninen laatu on siinä vaiheessa jo iso kysymysmerki. Tällöin heinän laatua ei tule tarkkailtua niin hyvin, kuin annosteltuna. Säilörehua näkee laitettavan pusseineen päivineen tarhaan ja hevoset saavat repiä muovit itse auki. Todella vaarallista. Muovinpalat voivat tukkia hevosen suoliston. 

 Mutta saahan hevoset luonnossakin syödä vapaasti? Kyllä, vaan villihevosilla ei ole jatkuvaa baaria täynnä korkeaenergistä karkearehua sekä päälle vielä korkeaenergiset myslit tai muut lisärehut, ja vastaavasti pieniä tiloja jossa ne liikkuvat vähän, ja vielä vähemmän silloin, kun ne seisovat heinäkasan vieressä. Villit hevoset joutuvat liikkumaan aktiivisesti karuissa oloissa etsiessään ravintoa. Juuria, pensaita, ruohotuppoja siellä täällä, puunrunkoja jne. Ja huom! se luonnollinen liikunta mikä tulee oheishyötynä ruuan etsimisessä.

 Eri asia on antaa hevosille jatkuva heinä automaateista tai heinähäkeistä/verkoista joista hevoset saavat pitkin päivää vähän heinää. Hevosella tulisikin olla aina rehua vatsassaan, ja sen voi toteuttaa myös hevoselle terveellisellä ja turvallisella tavalla.

Niin kuiva -kuin säilöheinänkin koostumuksissa on valtavasti eroja. Molemmista löytyy laadukkaita ruokia hevosille, mutta vain analysoimalla tietää, mitä hevoselleen oikeasti syöttää.

Ja edelleen, vapaa heinä ei sovi kaikille hevosille!

Vapaasti annettuja nuolukiviä tai kivennäisämpäreitä en suosittele. Niissä on kivennäiset tietyssä suhteessa ja monesti synteettisessä muodossa, ja jos hevonen kärsii esim magnesiumin puutteesta, ei se osaa tai edes pysty korjaamaan tilannetta näin, koska nuollessaan kiveä, saa kaikkia muitakin kivennäisiä samalla.  Monesti nuolukiviin tai nuoluämpäreihin on lisätty melassia, joka makeudellaan saa hevoset syömään sitä vaikkei niiden tarvitsisi. Nuolukivet, joihin on lisätty jotain makua, tulisi kieltää kokonaan. Hevoset nuolevat kiveä vain, koska se maistuu hyvälle, ja saavat hyvinkin nopeasti yliannostuksen kivessä olevista aineista, ja jos aineet ovat vielä synteettisessä muodossa, ne kerääntyvät hevosen elimistöön tukkien sitä kuona-aineen muodossa. Muistan eräänkin tapauksen, jossa hevonen oli syönyt omenan makuisen kiven yhden yön aikana karsinassaan. Näin vain edesautetaan hevosten pahoinvointia. 

 

Jos haluaisi antaa hevosten itse valita, mitä ne kulloinkin tarvitsevat, niillä pitäisi olla todella isot tilat ja monipuolisia luonnonkasveja syötävänä. Meidän hyvinkin sokeripitoiset rikkakasvit eivät ole luonnon omia yrttejä hevosille. Valitettava tosiasiahan on, että harvalla meistä on kymmeniä hehtaareja luonnon laitumia (ei siis sama kun rikkaruohopellot) ja metsiä, joista hevosemme saisivat vapaasti laiduntaen kaiken ravintonsa. Näin ollen meidän täytyy turvautua tutkittuun tietoon hevosten yksilöllisistä tarpeista ja antaa niille edellytykset elää vankeudessa tasapainoista ja tervettä elämää, korvista kavioihin.  

---

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei heinä-analyysista ole hyötyä, koska tuottajalta saatu heinä on melkein joka kerta eri erästä, heinän arvot muuttuvat varastoidessa jne. Tai pahimmassa tapauksessa joutuu hakemaan heinänsä monelta eri tuottajalta talven aikana. Tähän on olemassa ratkaisu jos oikeasti haluaa syöttää hevosensa hyvin välttääkseen yli -tai alilyöntejä. Ja se on kaiken perusta jos taas haluaa pitää hevosensa terveenä.  Heinä kannattaa tilata koko talven varalle yhdeltä luotettavalta tuottajalta jo edellisenä talvena. Näin varmistutaan siitä, että saadaan heinä yhdestä paikasta. Jo tämä vähentää paljon riskiä heinän muutoksista. Ja kun vielä perustaa ruokinnan tälle hyvälle heinälle ja unohtaa ne kalliit rehupussit kauppaan, varmasti säästää pitkän pennin ruokinnassa.

 

---

 

Laitumen hoito ja lannoitus on myös tärkeää, koska hoitamaton, pahimmassa tapauksessa lyhyeksi syöty laidun on stressitilassa, ja tuottaa enemmän sokereita kun hoidettu ja lannoitettu laidun.  

 

---

 

 

Ennen vanhaan valkuaista pidettiin syntipukkina esim kaviokuumeeseen. Nykyään jo tiedetään, että pahin vihollinen tulehduksiin, niin ihmisillä kuin eläimillä, on yksinkertaisesti sokeri/vääränlaiset liiallliset hiilihydraatit. Ja kaviokuume on tulehdustila kavionseinämän sisäpuolisissa lamelleissa. Oljessa voi olla paljon enemmän sokereita kun heinässä, riippuen tietysti korjuuajasta. Ja mitä kortisempaa heinää, sen enemmän siinä yleensä on sokereita. Lehtevä heinä on aika varma merkki alhaisista sokeripitoisuuksista. Myös syksyiset ja keväiset laitumet ovat riskitekijöitä. Hyvää tietoa aiheesta löytyy osoitteesta safegrass.ofg. Kannattaa tutustua vaikkei omistaisikaan sokeriherkkää hevosta!

Ja edelleen, turhat lisärehut pois ja laadukas heinä tilalle!

Porkkanoissa ja varsinkin omenoissa on luonnollisesti sokereita. Ihmiset syöttävät hevosilleen yleisesti syksyisin todella paljon porkkanoita. Kilossa porkkanaa on jo aika lailla sokeria herkälle hevoselle. Siihen kun lisätään sokeripitoinen kivennäinen ja sokeripitoinen heinä, asetelma ongelmiin voi olla valmis. Joskus ei ole muuta oiretta kun pieni arkominen. Se laitetaan vuolun tai kengityksen piikkiin. Ongelman ratkaisu on kuitenkin paljon yksinkertaisempi. Ihmiset tekevät hevosistaan yhtä sairaita kun itsestään ruokkimalla niitä väärin, tietämättään. Eli kaikki omaksi mielihyväksi hevoselle annettu lisäruoka kannattaa jättää pois hevosen hyväksi.

---

 

Olemme huomanneet, että sieni säteessä on hyvin yleinen ongelma hevosilla. Se juustomainen paha haju mikä kavioista joskus lähtee. Kavion seimämän pystyhalkeamat tai kavion sisemmän seinämän raidallisuus anturasta katsottuna ovat toinen. Kuulee sanottavan: Ne on aina ollut sillä! Kaviot on aina haisseet noin pahalle! 

  

---