Kuvia ja kertomuksia

Tälle sivulle keräilen lukijoiden kokemuksia kengättömistä hevosista ja niiden elämästä, kuvien kera! Lähetä omasi Satulle. 

Jaska ja takanaan Unto

Siirryimme kengättömyyteen toukokuussa 2010 Belgian puoliveriruunan kanssa jolla ikää 15 vuotta. Jaska on aina ollut kengitettynä, jaloissa tai kaivoissa ei ole koskaan ollut mitään vikaa tai ontumista. Syynä siirtymiseen oli savipohjainen maa-aines/metsähaan mukanaan tuoma haasteellisuus kenkien pysymisen suhteen. Jaska polki lähes aina takakavioillaan etukengät irti. Viimeinen niitti tuli ennen toukokuuta, jatkuva kenkien irtoaminen vähintään kerran viikossa ja lopulta kengittäjä joutui käymään kahdesti päivässä. Se yksinkertaisesti riitti/turhautti ja päätös kengättömyyteen oli valmis.

Alussa, heti kenkien irroittamisen jälkeen, Jaska ei edes suostunut tulemaan ulos karsinasta arkomisen takia. Kävely hiekkapohjaisella alustalla ei onnistunut. Jaloissa oli pientä turvotusta, kaulan asennosta pystyi jo päättelemään, ettei kaikki ollut kunnossa. Ratsastaminen ei tullut edes mieleeni. Bootsien pukeminen oli painajaismaista, aikaa kului 25 minuuttia! Ensimmäisinä päivinä arkoi bootseillakin. Viikon kuluttua soitin klinikalle ja yritin saada sairaskengittäjälle ajan (onneksi vapaita paikkoja ei ollut). Vihainen puhelu Sadulle joka sanoi että bootsit jalkaan 24/7. Seuraavat kaksi viikkoa bootsit oli jalassa 24/7 ja pikkuhiljaa tilanne alkoi rauhoittumaan ja päästiin tositoimiin. Varovasti alettiin ratsastamaan (hakeutui alussa ojan pientareelle, ylipäätään pehmeälle). En voi sanoin kuvailla ja takalistoni ei pysty puhumaan, sitä tunnetta jonka Jaskan selässä koin. Se todella askelsi tarmokkaasti, joustavin askelin, jopa niin, että tuli sisuskaluilleni ikävä niitä "maanläheisiä" askeleita. Koko hevonen liikkui "pantterimaisesti", käyttäen vapautuneesti koko kroppaansa. Tähän päivään mennessä ei kertaakaan ole tullut kompurointia, jota usein tapahtui.

Jaska on etupainoinen, raskasrakenteinen ja iso, 168 cm helppo A tasoinen ruuna, jota ratsastetaan säännöllisesti. Laukka oli alussa hakusessa, samoin väistöt. Esteitä en ole 80 cm korkeampia hypännyt näillä bootseilla (Ols mac´s G2), joten erosta rautakenkiin en osaa kommentoida. Koska kyseessä on aktiivikäytössä oleva harrasteratsu, ei kilpahevonen, olen päätökseeni enemmän kuin tyytyväinen, niin tuntuu olevan hevonenkin. Koskaan en ole kiinnittänyt niin paljon huomiota kavioon kun nyt ja on ihmeellistä seurata holvin muodostumista, siitä lättänästä kaviosta, jota ei tarvinnut edes kaviokoukulla paljon "kaivella", kun ei yksinkertaisesti ollut säteen vieressä uria. Nyt kahden kuukauden jälkeen olen voinut pitää välillä tarhassa jopa ilman bootseja, välillä käytän vain edessä. ILMAN bootseja en usko ratsastavani koskaan Jaskalla (eikä se ole tavoitteenikaan), mutta uskon, että bootseitta pystyn tarhaamaan. Pari kertaa on takajalan bootsi irronnut, mutta hei (!), sen laittamiseen ei tarvita kengittäjää. Kuluuhan nuo bootsit, mutta mekin ollaan käytetty niitä lähestulkoon 17h/7pv vko ja kaiketi menevät vielä muutaman kuukauden. Ajattelin näihin laittavani sitten hokit ja ostaa keväällä uudet. Aika näyttää... tuleva talvi näyttää, miten bootsit toimivat hokitettuna. 

Tarvitset paljon kärsivällisyyttä ja aikaa alussa. Meidän onneksi Satu asuu lähellä ja tuntuu hassulta, kun vuoluaika on sovittu jo kuukausi etukäteen (siis ei irtokenkä kengitystä, miettimistä, koska se nyt oli se "oikeesti" läpikengitys!!)

Samalla kertaa hoituu myös Welsh Mountain Unton 3 v vuolu. Untolle en edes mieti kengitystä, vaan se tulee siirtymään AUTOMAATTISESTI näihin bootseihin, mutta ei vielä ainakaan vuoteen/kahteen. 

ps. Nyt menee bootsien laittoon noin 5 minuuttia ja tänään Jaska meni metsähakaan ilman bootseja =)

Terveisin, Jaana

Kaksivuotiaalla lämminveri ravurinalullamme oli selkeä ongelma; valmennusajoa olisi päästävä ajamaan mutta kavioiden puolesta tehtävä oli mahdoton. Etujalkojen kaviot ovat nimittäin perineet vanhemmiltaan matalat anturat ja kesäloman kengättömyys oli hiertänyt pois loputkin mahdollisuudet laittaa kavioihin normaalit rautakengät. Ilman kenkiä matalapohjaisessa kaviossa pienetkin kivet hyvilläkin pohjilla ajettaessa aiheuttivat mitä ilmeisintä kipua joten kengittä ajaminenkaan ei tullut kyseeseen.

Olin jo ollut tietoinen kengättömistä hevosista joten sitä kautta tutustuin myös hevosille varta vasten suunniteltuihin "lenkkareihin" eli Easy Bootseihin. 

Seuraavana päivänä lastasimme varsamme autoon ja suunnistimme paikalliselle harjoitusradalle. Heti ensi askelista oli selvää, että lenkkarit auttaisivat meitä pääsemään tavoitteeseemme; tamma ei enää arkonut etusiaan ja valmennus voisi alkaa täysipainoisesti. Lenkkarit pysyivät hyvin jalassa ja tamma oli itsekin selvästi mielissään pehmeästä askelluksestaan. Lenkkarit ovat varsalla aina "alla" silloin kun treenataan, vapaa-ajallaan se ei lenkkareitaan käytä.

Lenkkareita on nyt kokeiltu myös erilaisilla alustoilla, mm. hieman upottavalla sänkipellolla mutta kertaakaan ne eivät ole tippuneet pois kesken lenkin. Pari ensimmäistä kertaa lenkkareita oli aavistuksen hankala pukea mutta kun löysi oikean tekniikan ja lenkkaritkin olivat mukautuneet, ei pukeminen ja riisuminen voisi olla helpompaa. Lenkkareiden mukana tuli myös hokit, joskin niiden kiinnitys vaati hieman yritystä mutta kun ne kerran kiinni saatiin ovat nekin pysyneet paikoillaan. Hyvänä puolena pidän myös kattavaa varaosatarjontaa, periaatteessa jokainen yksittäinen osa on korvattavissa.

Ilman Easy Boot Epic:jä varsamme ei todennäköisesti olisi edelleenkään päässyt valmentautumaan täysipainoisesti. Suosittelen lämpimästi tutustumaan tällaiseenkin vaihtoehtoon mikäli hevosen tilanne sitä vaatii, joskus on vaan niin ettei vastausta löydy kengistä eikä kengättömyydestä vaan lenkkareista :)!

Kristiina Alanko, Will talli

Tässä Tiia Mellinin tarina. Tiia hoitaa ammatikseen eläimiä, lue lisää hänen sivuiltaan. Linkki tarinan lopussa:

Kuvassa islanninhevonen Telpa frá Reykjavik ja saksalainen risteytysponi Casper II. Molemmat nauttivat elämästään kengättöminä niinkuin luonto on ne luonut - yksikään hevonen ei synny kengät jalassa. Jäisillä keleillä käytämme liikutuksessa bootseja, joissa on nastat estämässä liukastumisilta. Satu ja Jiri käyvät säännöllisesti vuolemassa poniemme kaviot.

Bootseilla on hyvä juosta myös jäisellä ja koppuraisella kentällä

..ja bootsit saavat myös olla sievät

Syksyllä 2009 alkoi Casper yhtäkkiä ontumaan voimakkaasti vasenta etujalkaa. Kavio ja vuohinen olivat lämpimät ja oireiden perusteella näytti, että vika on nivelessä. Jalka kuvattiin, ja syyksi paljastui hiekka, joka oli päässyt kavion sisään. Kavioaines oli haurastunut liiallisesta kosteudesta, ja hiekkaa päässyt pikku hiljaa kertymään, kunnes paine oli tarpeeksi suuri ja aiheutti kiputilan. (Hiekka oli kuin tikku, joka on kynnen alla.) Satu kävi vuolemassa kavion sivusta auki, jotta hiekan sai pois. Ontuminen loppui siihen. Tällä hetkellä Casperilla käytetään liikutuksessa etujaloissa bootseja, kunnes kavio on kasvanut kokonaan takaisin. (Satun huomautus: hiekan yläpuolella oli myös sientä, joka poistettiin samalla kertaa.)

Kasperin kaviosta otettu röntgenkuva

Kasperin kavio vuolun jälkeen.

Poneillamme ei myöskään käytetä kuolaimia, vaan kuolaimettomia bitless bridlejä tai LG-bridlejä (kuvassa). Hierojana en suostu laittamaan metallia hevosen suuhun. Kuolaimet vaurioittavat tuntoherkkää kudosta suussa ja aiheuttavat painetta kieleen. Kieleen kohdistuva paine saa kaulan alueen lihakset kramppiin ja vaikeuttaa hengitystä. Kuolaimet aiheuttavat hermoärsytystä ja -vaurioita sekä kiputiloja.

Ratsastamisen tulisi olla mieluisaa myös hevoselle, eikä missään nimessä kivuliasta. Kuolaimen käytölle ei ole mitään oikeaa perustetta.
Jopa "edellisessä elämässään" täysin väärin ja kovasuiseksi ratsastettu Casper-ponimme on herkistynyt kuolaimettomilla suitsilla edestä hyvin kevyeksi ja mm. nykyään pysähtyy huomattavasti paremmin ilman kuolaimia. Kyse on oikeastaan ihan samasta asiasta kuin koirien piikkipannan kohdalla: haluatko hallita koiraasi piikkipannan avulla vai käyttää mieluummin valjaita. Piikkipanta ei ole sallittu - ihmettelen miksi kuolaimet ovat.

Työssäni näen liian usein vääränlaisten varusteiden aiheuttamia kipu- ja jännitystiloja hevosilla.  Suurin osa hevosen ongelmista on ihmisen aiheuttamia. Vääränlainen satula kipeyttää selän, kuolaimet saavat puremalihakset ja niskan kramppiin, kengät aiheuttavat verenkiertohäiriön jalkoihin ja rasittavat nivelsiteitä ja niveliä. Kun tähän listaan vielä lisätään vääränlaisen ruokinnan aiheuttamat ongelmat, niin ei ole ihme, että eläinlääkäreillä on töitä.

Kaikkiin olosuhteisiin, kuten liian märkiin tarhoihin, emme valitettavasti aina voi vaikuttaa, mutta paljon voimme joka tapauksessa itse tehdä hevosen hyvinvoinnin eteen. Hyvä ruokinta heinäanalyysiin perustuen (- ei voi antaa mitään lisiä oikeissa suhteissa, jos ei tiedä,
mitä perusruoka sisältää), säännöllinen kavioiden hoito, liikutus ja lihashuolto, hevosystävälliset varusteet sekä hevosseura pitäisi kuulua jokaisen hevosen oikeuksiin.

Tiia Mellin - www.luontaishoitolarephlex.fi

Bootseja käytössä Suomessa matkaratsastuksessa 50-120 km tason hevosilla! Kuvissa hevosilla Easyboot Epicit, Baret sekä Edget. Kuvat Tea Lehtonen.

 Sannan kuulumisia kengättömyydestä ja muustakin voi lukea täältä! 

Kuvassa Sanna Vesto ja Joe

Kuvassa vasemmalta Tiina Suo-Anttila / Ruuna, Jaana Päiväranta / Metku ja Sanna Vesto / Joe

Jaana / Metku, Sanna / Joe

Jaana / Metku, Sanna / Joe, Tiina / Ruuna

Sanna / Joe, Jaana /Metku (keskellä), Tiina / Ruuna

Tässä tarina jonka Cavallon perustajat saivat ja lähettivät meille myös:

To Cavallo Company, 

In July 2008 I purchased 6 pairs of your Simple Boots for our three horses. I have put over 100 miles on two sets, for my 4 year old filly. This is not “trail” riding but hard backcountry up and down steep hills, through brush, over logs and downed trees, tall grass and rock and gravel conditions. I do a lot of scouting for hunting and antler hunting by horseback and we use our horses to retrieve our big game animals from the woods so the terrain is not always favorable to pleasure riding. These boots provide great protection.  

Through the hard and rigorous demands on these boots I am well pleased with how they are holding up. We have a 32 year old mare that is having some hoof problems on her front legs and we have kept her in her boots for the past month trying to help her hooves grow out under the protection the boots provide. We are seeing some good results with her hoofs. 

But my main purpose for this letter is to give testimony of the ruggedness and quality of these boots. 

A week ago I was riding and was trying to get to the base of an old beaver pond. I crossed the creek and got up on the bank of a smaller pond trying to get around it to the upper one. I came to a point that I could go no further and started to back my filly out. She stepped off to the right into knee deep mud and lunged forward. At this time we were in mud and water, mostly mud, up to her belly. I bailed off to get the weight off her, right or wrong, and she continued to lunge another six or seven times in about a 30 foot path and finally worked herself free. Luckily, she did not hurt herself. During this time she kicked me in the calf while she was trying to get out and I crawled through the mud to the ponds edge. By this time my son, who was riding with me had left his horse on the trail, and had gotten up to us. We checked her out to make sure she was okay, and she was. She was completely covered with mud half way up her sides. While checking the saddle and other gear I had on her I looked down at her boots and I was surprised that all four were still on - amazed that even the Velcro closure straps were still hooked. A lot of times muddy conditions, much less severe than this, will pull metal shoes right off of a hoof. My son helped me get on and we rode the last two miles in cold and drizzly weather back to the truck and trailer. I spent the next day on crutches and hobbled around for about a week while my calf healed up. 

These boots are a great product and I will never be without them. It is such a comfort to know that my barefoot horses will have better protection than what conventional metal horse shoes can provide. And in the long term these boots are much cheaper. Thank you.  

Sincerely, Mike Idler

Saimme puhelun viime keväänä naiselta, jonka nuori hevonen kärsi hauraista kavioista. Kengät ei pysyneet  jalassa, kaviot murenevat ja omistaja oli todella epätoivoinen. (Saamme tällaisia puheluita nykyään viikottain.) Kävimme vuolemassa hevosen kaviot, omistaja hankki bootsit joka jalkaan ja tässä kirje viikon jälkeen käynnistämme:

 "Moi, Käytiin perjantaina illalla Lillin kanssa ihan köpöttelemässä uusien lenkkareiden kanssa eikä ollut mitään ongelmia. Ei edes kompuroinut.

Olen ollut positiivisesti yllättynyt Lillin kavioiden kunnosta, sillä olin ihan varma, että viimeistään seuraavana päivänä ne ovat lohjenneet todella pahaan kuntoon, mutta ei. Hyvältä näyttää, arkomista näkyy kun kävellään asfalttitien yli takaisin talliin (ilman bootseja), mutta muuten ei. Tuntuu, että tarhassa meno vain yltyy.

Tänään juoksutin Lillin 20 min bootsit jalassa ja oli erinomainen! Ei kompurointia eikä arkomista. Ehkäpä jopa uskaltaisin sanoa, että oli varmajalkaisempi. "

Ja seuraava kirje parin kuukauden päästä:

 "Hei, ja terveiset vauhdikkaalta maastolenkiltä!

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa ikinä Lillin kanssa kunnon lenkillä (aikaisemmin on ollut aina jostain kenkä irti tai ei olla uskallettu mennä kavion polkemien takia). Samalla vähän testattiin bootsien kestävyyttä ja pysyvyyttä. En voi muuta todeta, kuin että bootsit ovat olleet hevosurani parhain hankinta.

Ryvettiin metsässä, mentiin kovemmalla hiekkatiellä ja otettiin vähän vauhtiakin pois hyvällä suoralla ja Lilli pysyi pystyssä bootsit jalassa eikä mitään ongelmia ollut.

Kaviot eivät ole lohjenneet ollenkaan ja kaikki arkominen on hävinnyt. Täytyy myöntää, että en ole ikinä odottanut kesää näin paljon, sillä saamme alkaa huoletta treenaamaan ilman kenkäongelmia.

Kiitos vielä kerran ja oikein ihanaa kesän odotusta!

Henriikka ja Lilli" 

 

Tässä siis yksi tarina niistä monista, jotka ilahduttavat meitä jatkuvasti! Vaikka vuoleminen joskus tuntuukin raskaalta ja savisten ja mutaisten kavioiden kaivelu ei hirveästi innosta, nämä kokemukset painaa tämän ammatin negatiiviset puolet kirkkaasti unohduksiin:-)))  -Satu-

 

 

 

"Eetu on 7v sh-tamma joka ollut nyt 5kk ilman kenkiä oltuaan välillä 2v kengässä. Satun sivut löysin jo paljon aikaisemmin
mutta vasta viime syksynä kengät otettiin pois. Nyt mennään välillä bootsit jalassa kovilla ja liukkailla teillä ja välillä
"paljain varpain" pehmeemmillä metsäteillä. Kaviot tuntuu hyviltä eikä ihmeempiä ongelmia ole ollut sen jälkeen kun
vanhat naulanreiät kasvoi pois. Kengättömyyden myötä myös ruokinta on tarkistettu vastaamaan hevosen tarpeita."

---

 

Sari Ylivainio Reitkallista kertoo näin:

Kaikki lähti 2007 kesäkuussa, kun hevoset olivat laitumella. Naapurini Päivi Sorsa kertoi, että hänen hevosensa on ilman kenkiä, että kokeile sinäkin. En ihan suoraan rynnännyt kengättömyyteen, vaan otin netistä selville www.kengattomathevoset.fi kautta, että mitä se nyt merkitsee jos hevonen on ilman kenkiä. Monen tunnin nettisurffailun innoittamana päätin kokeilla kengättömyyttä kaikille silloisille neljälle hevoselleni. Päivi kävi säännöllisesti meillä auttamassa minua ja neuvoi alkeita vuolussa. Onneksi sain meille Suvi Ojanperän vuolemaan säännöllisesti, joka oli käynyt vuolukurssin Satu Tannisen järjestämällä kurssilla.  

 

 

Hevosista kolme on nyt myyty ystävilleni ja valitettavasti he eivät jaksaneet/uskaltaneet jatkaa kengättömyyttä. Pojalle on tullut hivutus ongelma takaisin kenkien laiton yhteydessä. Indi ei tarvitsisi kenkiä ollenkaan, mutta uusi omistaja ei halua kengätöäntä hevosta, tietämättömyys ja pelko on suurin syy tähän... Näsä on ratsastuskoulussa ja siellä ei tälläistä harrasteta :)

 

Tässä kokeilun tulokset:

 

-LUMI, Suomenhevonen 15 v., on aina ollut ongelmia laukan kanssa, ravi on usein epäpuhdas, peitsaa herkästi, monet luulivat Lumea Issikaksi. Lumi arkoi kovalla pohjalla kenkien lähdettyä, joten hankin bootsit ja arkominen loppui kuin seinään. Jos ratsastin pehmeällä pohjalla, pystyin ilman bootseja ratsastaa hyvin. Alussa sain melkein joka päivä vähän viilata kavion reunoja, ettei repämiä syntynyt. Syksyllä valmentaja ihmetteli, että miksi Lumi on nyt yhtäkkiä puhdas raviltaan. KAIKKI askel lajit parantuivat! Käynti ei ollut enää laahaavaa, laukka pysyi yllä paremmin kuin ennen. TÄNÄ PÄIVÄNÄ Lumen kaviot ovat priimakunnossa, vuolija käy 7 viikon välein, minä huollan ja vuolen varovasti väliaikana. Pidän Lumen kengättömänä, koska se voi paremmin!

 

 

-INDI 16 v, vuoristohevonen

on ollut joskus kengättömänä aiemminkin, joten tämä poni ei arkonut paljoa alussakaan, Indillä käytin bootseja tosi harvoin, vain jos tiesin, että menin soratiellä paljon, mutta Indin kaviot eivät lohkeilleet paljoo mitään alussakaan, syksyllä kaviot olivat jo kivikovat, parhaat kaviot tässä sakissa!

 

POIKA, Suomenhevonen 15 v.

-Pojalla oli ongelmana takajalkojen paha hivutus. Poika ei paljoa arkonut, askel lajit paranivit ja elokuussa Poika ei hivuttanut enää ollenkaan! Kavioiden reunojen viilausta muutama kerta viikkoon alussa.

 

 

-NÄSÄ, Suomenhevonen 9 v.

Arkoi eniten tästä sakista. Kavio vahvistui hyvin syksyyn mennessä. Bootseja piti pitää aina maastossa kumminkin. Valmentaja huomasi askellajien paranevan syksyllä.

 

Bootseista helppokäyttöisimmät ja helpot pukea/riisua on Simple Bootsit. Olen kokeillut Epicejä ja Bareja ennen näitä! Todella hyvät bootsit ja varsinkin jos siirtyy kengättömyyteen, niin ei mene hermoja sen vuoksi kun ei meinaa saada bootseja päälle :) Siihen varmaan tyssäs monella syksyllä kengättömyys kokeilu, harmi!

Kuvaaja Matti Teräsranta 

 

---

 

 

Meillä on neljä islanninhevosta, jotka ovat kengättä syksystä kevääseen. Ensimmäisenä talvena hevosillamme oli hokkikengät, mutta se talvi olikin sitten todellista piinaa jatkuvien tieramöykkyjen (pahimmillaan lapsen pään kokoiset jääpallot hevosen jalan alla) kanssa niin tarhassa kuin ratsastaessakin. Tilsakumeistakaan ei ollut apua. Siitä saakka hevosemme ovat olleet syksystä kevääseen kengättä, ja hyvin on mennyt! Ratsastamme enimmäkseen lumisilla metsäreiteillä ja umpihangessakin, joten kenkiä ei todellakaan tarvita. Myöskin liukkaammilla tieosuuksilla hevonen säilyttää selkeästi paremmin tasapainonsa kuin kengät jalassa. Ja kaviot voivat upeasti! Kengittäjät päivittelevät, miten voikin olla niin lujaa kavioainesta ettei meinaa puukko pystyä!

 

Kesäisin olemme vielä pitäneet kengät, mutta harkinnassa on ensi kesä kokeilla ilman.

 

Yksi hevosistamme sairasti hiilihydraattiherkkänä viime syksynä kaviokuumeen, ja joutui pitämään tämän talvea sen vuoksi sairaskenkiä etujaloissaan. Nyt on kengättä, mutta jäisellä alustalla arkoo kavionpohjiaan. Tällöin käytämme sillä Simple Bootseja, ja meno on reipasta! Tamma laittaa halukkaasti itse jalkansa lenkkariinsa!

 

 

Muutoinkin arvostamme pehmeitä arvoja ja luonnollisia hevosmiestaitoja - käytämme esim. kuolaimettomia suitsia ja ratsastamme pääasiassa paino- ja ääniavuilla.'

 

 

Eija Heiskanen, Sonkajärvi
www.pihlajapihantalli.net

Tässä Kanadalaisen Lynnin kertomus omasta kengättömästä hevosestaan, jonka kanssa Lynn kilpailee kenttäratsastuksessa:

Nimeni on Lynn ja hevoseni nimi on Merlin. Se on 6 vuotias Anglo Arabi, joka on ollut minulla syntymästään lähtien. Se on ollut aina kengätön. Olen kouluttautunut kavionhoitajaksi kun se syntyi joten olen ainoa joka on koskaan hoitanut sen kavioita. Merlin sai kasvaa oloissa jossa sillä oli mahdollisuus käyttää vaihtelevia alustoja ja se sai myös paljon liikuntaa ja uskon että se on yksi asia miksi se on nyt niin vahva ja tervekavioinen. Se on aina ollut hyvin urheilullinen.

 

 Asumme vuoristossa ja treenialustamme on sora ja hiekkateitä. Kun totutin Merliniä satulaan ja ratsastukseen, liikuimme pelkästään vuoristossa. Se tottui pienestä pitäen vaihteleviin ja vaikeisiinkin maastoihin eikä sen tarvinnut liikkua paljoakaan kentällä. Mieheni on kova juoksemaan ja hän yleensä juoksee meidän vierellä lenkeillämme. 

 

 

  Kun mieheni valmistautui maratonille, treenasimme niin, että hän juoksi vierellä ja minä ratsastin Merlinillä. Joinakin päivinä matkasimme 15 mailia, Merlin ja minä laukkasimme ja ravasimme pitääksemme miehelleni vauhtia yllä. Käytän Cavallon Simple Bootseja Merlinin etujalaoissa aika ajoin ja ne on toimineet todella hyvin. 

 

 

Kun mieheni treenaa maratonille, me siis treenaamme kenttäkilpailuja varten. Kilpailuissa en käytä bootseja, koska Merlinin täytyy saada hyvä tuntuma pohjaan hypätessään. Käytämme kilpailuissa usein myös kuolaimettomia suitsia.

 

---