Pihatto

Simo ja Poks leikkimässä kentällä 2010

Omat hevosemme ovat asuneet kylmäpihatossa vuodesta 2003. Heinän kulutus kasvaa kovilla pakkasilla (noin yli -15), ja silloin hevosille annetaan matalasokerista heinää melko vapaasti, mutta vain kylmimpinä jaksoina ja yleensä vapaasti vain yöksi. Hevoset saavat kaluta paljon metsästä kaadettuja puita; haapaa, kuusia, pajuja. Niillä on aina jotain tekemistä ja pihattotarhamme on vaihtelevapohjainen ja korkeuserojakin löytyy. Hevoset viihtyvät pihatossa kesähelteellä päiväisin (laiduntavat kovilla helteillä pidempiä jaksoja vain öisin), paarma aikaan, syksyisin kun itikat ja ötökät kiusaavat ja pitkinä sadekausia ja lumipyryssä. Muuten ne oleskelevat aina ulkona, yöt päivät ja paukkupakkasilla nukkuvat lumihangessa. Ne kasvattavat talveksi mahtavan turkin, joka suojaa niitä pakkaselta, sateelta, tuulelta ja myös ihoa lialta. Minponimme muistuttavat lähinnä karhunpoikia varustettuna isoilla muhkeilla parroilla. Koska hevosillamme on edellytykset kunnon karvan kasvulle (joka suokillamme on monen pihattovuoden jälkeen koko ajan paksumpi) ne eivät tarvitse loimia.

UUSIA PIHATTOTARHAKUVIA SYKSY 2010

Rakensimme hevosille vuonna 2010 uuden tarhan joka aktivoi niitä enemmän liikkeelle. Suurin investointi oli kenttä, joka sekin tehtiin aika edullisesti. Pintamaa raavittiin pois, tilalle karkeaa penkkasoraa ja päälle kangas sekä hienoa rantahiekkaa penkasta. Tämä pohja on  toiminut todella hyvin. Pohjasta tuli kiinteä, mutta hevosen kaviot painuu rantahiekkaan sen verran, että hiakka painuu anturaan ja stimuloi sitä tehokkaasti kuitenkaan kuluttamatta kavioita liikaa. Idea on siinä, että hevosilla on heinäverkot pihatolla ja vesi kentällä. Koska vesi ja heinä ovat ne, mikä liikuttaa hevosta kaikista tehokkaimmin, mitä pidempi matka näiden kahden välillä on, sen enemmän hevoset liikkuvat. Ja jos matkan varrella on vielä kuluttavaa alustaa, tulee kavionhoito kuin itsestään mukaan. Kuluttavan alustan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen ja tarjota hevoselle aina myös vaihtoehtoinen pohja kuljettavaksi.

Kentän koko on 20 m x 20 m. Kentän oikeassa "ylä"reunassa on hevosten juoma-astia.

Kentältä hevoset pääsevät kujaa pitkin muualle pihattotarhaan. Kuja katetaan tulevaisuudessa pitkittäin puoliksi kuluttavammalla alustalla. Näin hevonen voi valita kummalla kävelee.

Kujalta avautuu pihattotarhan keskiosa, jonka maaperä on hietaa ja se on kokonaisuudessan rinnettä, joten se kuivuu nopeasti. Oikealla näkyy ponien vanha pihatto, jonka takaseinällä on säiden salliessa yksi heinäverkoista.

Samaa keskitarhaa, hietamaapohjaa...

Keskitarhasta hevoset pääsevät pihaton edustalle jonka pohja on hietaa ja ihan pitaon edessä on 0-16 mm soraa.

Tämä alue kivistä pihatolle on 0-16 mm soraa.

Tässä näkyy polku, jota hevoset käyttävät, kun ne lähtevät pihatolta esimerkiksi juomaan heinän syönnin jälkeen. Tämä on ainoa karkea pohja, joka hevosilla on tarjolla tällä hetkellä. Pihatossa on betoni, jolla hevoset seisovat kun ne syövät heinää. Pihaton oveen on tarkoitus tulevaisuudessa laittaa muovisuikaleet. Pihatto ei ole kovin kaunis mutta sitäkin toimivampi.

Tässä pihaton edustaa toisesta suunnasta.

Hevosten heinäverkot ovat pihatossa jonka sisämitta on noin 70 m2 kahdelle hevoselle ja kahdelle miniponille. Hevoset saavat seisoa kuivalla ja kiinteällä alustalla syödessään. (Pihaton vaneeraus oli tässä kuvassa vielä kesken). Vaneriseinät estävät tuulen, mutta esim kesällä sisään tulevat ötökät lentävät ylhäältä lautojen välistä pois pihatosta valoa kohden. Eli pihatto toimii hieman kuin vanhan ajan lehmäsuojat, jotka rakennettiin kotamalliin juuri ötököiden takia.

Kiinteä alusta on tärkeää kengättömille hevosille.

Simo talviturkissa 

Simo kesäkarvassa

 Pihaton tulee olla tarpeeksi suuri, että kaikki hevoset pääsevät sinne tarpeen tullen lepäämään ja suojaan. Pihatossa tulee olla vähintään kaksi kulkuaukkoa niin, että lauman alempiarvoinen pääsee tarvittaessa väistämään ylempiarvoistaan ulos, tai jos oviaukkoja on vain yksi, sen tulee olla tarpeeksi suuri. Hevonen on luonnostaan klaustrofobinen eläin. Se ei mene pimeään koppiin jossa on pieni aukko kulkua varten. Jos pihatto on kovin valoisa kesä-aikaan, silloin itikat ja ötökät seuraavat hevosia sisään. Olemme huomanneet, kun pihaton pitää kesällä hämäränä, silloin hevoset käyttävät sitä aktiivisesti laidunkaudella paahteella ja kun on paljon lentäviä hyönteisiä riesana.

Meidän pihatto on rakennettu vanhaan riiheen, jonka sisämitta on 10 x 7 metriä, harjakorkeutta n 8 metriä. Siellä on betonilattia ja kuivikkeena turve. Pihaton sisäseinät on suojattu vanerilla, (kuvassa vielä urakka kesken).

Pihaton edusta on osaksi kalliomursketta, jonka päällä on 0-16 mm soraa. On hyvä antaa kavioille mahdollisimman paljon eri alustoja, näin ne saavat tottua eri alustoihin koko ajan, ei vain liikutuksen yhteydessä. Pihatossa on kuviketta vain osittain, pidän tärkeänä sitä, että hevosilla on kovaa alustaa kavioidensa alla kaikkina vuodenaikoina. Heinäverkko on sijoitettu yhteen nurkkaan, ja siitä syödessän hevoset seisovat betonilla.

Pihatto ja pihattotarhat puhdistetaan päivittäin!

Pihaton edustaa. 0-16 mm sora pitää jalat ja kaviot kuivina, ja hioo anturat puhtaaksi. Vasemmalla tuubilantalat odottaa tyhjennystä. Niinkun kuva kertoo, esteettisyys on kaukana pihaton rakennelmassa, mutta se on hyvin toimiva hevosille. Pysyy kuivana, suojaa tuulelta ja sateelta ja hevoset käyttävät sitä mielellään. 

Pihaton pihasta lähtee kuja pieneen metsätarhaan, ja kulkureitti sinne meni liejuksi, koska se oli niin kapea. Levennyksen jälkeen (ei tarvittu edes soraa) se pysyy kuivana, koska hevosten ei tarvitse aina kulkea samasta kohtaa.

Metsätarhan poikki kulkiessaan, hevosilla on valinnanvaraa hakea se kuivin reitti, kun edellinen menee liian mössöksi. Näitä heinänsyöttöpaikkoja ei käytetä märillä keleillä. Näiden kuvien ottamisaikaan (marraskuu -09, on satanut päiväkausia)

Hevosten kaviot eivät tule tämän likaisemmiksi, kun tarhojen pohjat pidetään kunnossa!

KUVA VANHASTA PIHATOSTAMME EDELLISESSÄ KODISSAMME

LOIMITUS

Loimet estävät hevosen lajityypillisen käyttäytymisen monin tavoin. Mm. mukavan rahnutteluhetken lajitoverin kanssa, karvan oman säätelymekanismin toimimisen ilman lämpötilojen mukaisesti, nautinnollisen piehtarointihetken ja sitä kautta suojaavan hiekka/mutakerroksen saamisen itsensä suojaamiseksi. Jos hevosilla on käytössä pihatto tai suoja tarhassa, hevonen pääsee itse suojaan silloin kun haluaa. Jos hevonen haluaa seistä sateessa, annetaan sen seistä siellä. Ihminen ei voi koskaan tietää kuinka kuuma tai kylmä hevosella on, siksi hevosten tulisi saada itse kasvattaa hyvä ja toimiva karvapeite joka suojaa sitä säätilan vaihteluilta paljon turvallisemmin kun loimet. Pihatossa eläessään hevonen ei joudu altistumaan rajuille lämpötilan muutoksille, mikä tapahtuu kun hevonen viedään lämpimästä tallista paukkupakkasilla ulos. Hevosen ongelma ei niinkään ole kylmyys, villihevoset joutuvat elämään jopa -50 asteen pakkasissa. Hevosella on enemmän haittaa kuumuudesta, siksi ne hakeutuvatkin pihattoon enemmän kesällä kun talvella. Loimi estää tehokkaasti hevosta kasvattamasta hyvää ja toimivaa karvapeitettä. Jopa vain osittain loimitettava hevonen kärsii karvan kasvun heikentymisestä. Jos pihatossa elää vahoja hevosia, niille voi laittaa infrapunalampun tai keraamisen lämmittimen, jonka alle ne pääsevät lämmittelemään halutessaan. Näin tarjoamme hevoselle vaihtoehdon, jota se voi halutessaan käyttää. Jos tällaiseen ei ole mahdollisuutta, omistaja kyllä näkee hevosestaan, koska se oikeasti palelee. Hevonen ei palele silloin kun omistajansa.

Jotkut ihmiset haluavat hallita karvan kasvua tarkoituksenmukaisesti loimittamalla, koska silloin hevosen hoito on helpompaa, eikä hevonen hikoa niin paljon treenatessa. Haluan ajatella asian niin päin, että minun oma elämäni on helpompaa, kun hevonen pärjää oman turkkinsa kanssa, eikä minun tarvitse koko ajan miettiä, koska sillä on kylmä jne. Hikisen hevosen jätän pihattoon syömään heinää myös talvella, ja se kuivuu todella nopeasti. Heinän syönnistä vapautuva lämpö kuivattaa hevosen pohjavillasta päälikarvaan päin, loimi kuivattaa vain päälikarvan, kun pohjavilla on vielä kostea. Kun hevonen pääsee hikisenä piehtaroimaan pakkaslumeen, se kuivaa pesee itseään samalla.

Annetaan hevostemme elää hevosen elämää! Se on paras sairasvakuutus hevoselle.