Jo yli 5000 vuotta sitten kesytetty hevonen on monelle tuttu eläin. Hevosiin pääsee tutustumaan eläintarhoissa ja kotieläinpihoilla, mutta myös monissa tapahtumissa ja toreilla. Hevosen omistajia löytyy Suomesta lukuisia ja ratsastusta harrastaa arviolta noin 150 000 suomalaista. Myös hevosrotuja on lukuisia. Jalostuksen myötä rotujen määrä on lisääntynyt satoihin. Eri hevosrodut soveltuvat erilaisiin käyttötarkoituksiin rakenteessa ja luonteensa myötä. Hevosten käyttötarkoituksia on monenlaisia, joista suosituimmat ovat kuitenkin nykypäivänä harrasteratsastus, kilparatsastus, jalostus, raviurheilu sekä valjakkoajo. Esittelemme seuraavaksi hevosrotujen laajaa kirjoa.

Tunnetuimmat hevosrodut

Todennäköisesti pisimpään samanlaisena säilynyt rotu on arabianhevonen, jota on jalostettu yli ainakin viiden tuhannen vuoden ajan. Arabianhevonen on nimensä mukaisin alkujaan Arabian niemimaalta. Se on täysiverinen hevosrotu. Arabianhevosta on jalostettu erityisesti kestämään autiomaaoloissa, jotka Arabian niemimaalla vallitsevat. Vaikka jalostuksessa on keskitytty rodun kestävyyteen, pidetään arabianhevosta usein kauneimpana hevosrotuna. Rodulla on tyypillistä pitkä kaartuva kaula, leveä pää ja otsa sekä suuret ja ilmeikkäät silmät. Kauniina pidetyn ulkomuotonsa vuoksi arabianhevosia käytetäänkin monesti näyttelytarkoitukseen, mutta myös ratsastukseen ja ajamiseen. Arabianhevosen keskikorkeus on noin 147–155 cm.

Suomalaisille tuttu rotu suomenhevonen on ainoa maassa jalostettu rotu. Suomenhevonen on yhdistelmä ratsu- ja työhevosta. Suomenhevonen soveltuu hyvin maatalous- ja metsätöihin. Rotu toimii myös erinomaisesti ratsastukseen, ajoon ja vikellykseen. Suomenhevonen on Suomen kansallishevosrotu. Suomenhevosta on jalostettu eri tyyppiseksi neljän pääluokan mukaan. Yhteistä kuitenkin kaikille luokille on hevosen voimakkuus, miellyttämishaluisuus ja monipuolisuus. Suomenhevosta pidetään helposti käsiteltävänä ja monenlaiseen käyttöön sopivana. Rodulle on tyypillistä tottelevaisuus. Suomenhevonen on innokas työskentelemään. Suomenhevosen keskikorkeus on 155 cm.

Suomalaisille tuttuja rotuja, erityisesti raviurheilun maailmasta, ovat suomenhevosen lisäksi lämminveriset ravihevoset. Lämminverisiä ravihevosrotuja ovat amerikanravuri, ranskanravuri, venäjänravuri sekä orlovravuri. Vaikka lämminverisiä ravihevosia näkee usein kärryt perässään, käytetään niitä myös ratsastukseen. Raviurheilussa eri rotuiset lämminveriset kilpailevat samoissa sarjoissa ja monista ravihevosista löytyy useampaa kyseistä rotua. Kaikki lämminveriset ravihevosrodut ovat pitkälle jalostettuja. Jalostamisella on pyritty saamaan niistä mahdollisimman nopeita.

Muita Suomessa suosittuja hevosrotuja ovat muun muassa suomalainen lämminverinen ratsuhevonen, englantilainen täysiverihevonen ja islanninhevonen. Viimeisin jaotellaan joissakin maissa poniksi. Islanninhevonen kuuluu arabianhevosen rinnalla vanhimpiin hevosrotuihin. Se on kehittynyt alun perin nimensä mukaisesti Islannissa. Islanninhevonen on tyypillisesti noin 122–142 cm korkea. Pienestä koostaan huolimatta se on erittäin vankkarakenteinen ja kantaa aikuistakin ratsastajaa. Islanninhevosta pyritään nykypäivänä jalostamaan rakenteeltaan kevyemmiksi ja urheilullisemmaksi. Rodulla on monta erityistä piirrettä. Talvisin ne kasvattavat paksun ja suojaavan karvan, minkä vuoksi islanninhevonen pärjää hyvin ulkona kylmempinä päivinä. Sen lisäksi islanninhevosilla on viisi askellajia normaalin kolmen sijaan. Käynnin, ravin ja laukan lisäksi ne taitavat töltin ja passin. Töltti ja passi tulevat islanninhevosilta pääsääntöisesti täysin luonnostaan. Töltti on hyvin tasainen askellaji ja hevosen jalat kulkevat siinä samassa järjestyksessä kuin käynnissä. Töltin nopeus voi vaihdella normaalista kävelyvauhdista laukkavauhtiin. Passi on sen sijaan laukkaakin nopeampi. Siinä hevosen saman puolen jalat liikkuvat saman aikaisesti samaan suuntaan. Passin liiallinen käyttö voi vahingoittaa hevosen jalkoja, joten sitä ei suositella harrastavan liiaksi.

Ponirodut tutuiksi

Poniroduista tutuimpia useimmille ovat shetlanninponit, connemarat, welshit, gotlanninrussit sekä new forestit. Edellä mainituista kooltaan pienimpiä ovat pääsääntöisesti shetlanninponit. Rodulle määritelty enimmäiskorkeus on 107 cm. Shetlanninponit ovat rotevia ja vankkarakenteisia. Vaikka shetlanninponeja pidetään monesti itsepäisinä, ovat ne todellisuudessa ystävällisiä ja tottelevaisia. Itsepäisyys johtuu monesti vain puutteellisesta koulutuksesta. Shetlanninponeja käytetään niin ratsastukseen, raviurheiluun kuin jalostukseen ja näyttelyihinkin. Gotlanninruss on kooltaan seuraavaksi suurin shetlanninponin jälkeen. Rodulle keskimääräinen säkäkorkeus on 115–130 cm. Gotlanninruss on myös rakenteeltaan vahva ja niille on tyypillistä hyvä luonne. Gotlanninrussit sopivat hyvin monipuoliseen käyttöön ja ovat usein erittäin kilttejä.

Welshit ovat roturyhmä, johon kuuluu useampia ponirotuja. Welshrodut on määritelty neljään eri sektioon, jotka ovat A, B, C ja D. A-sektio on kooltaan pienin ja säkäkorkeus suurenee 122 cm korkeudesta kirjaimen mukaan. Sektio D ponien tulee olla säkäkorkeudeltaan vähintään 137,2cm. New forest on britanniasta peräisin oleva, pääasiassa ratsastuskäyttöön jalostettu poni, jonka korkeus vaihtelee noin 120 senttimetristä 147,5 senttimetriin. New forestit ovat tyypillisesti rauhallisia ja helppoja käsitellä. Connemara on puolestaan isokokoinen poni ja säkäkorkeudeltaan noin 128–148 cm. Connemarat ovat puhdas rakenteisia ja vahvarunkoisia. Ne ovat luonteeltaan älykkäitä ja yhteistyöhaluisia.

Poni- ja hevosrotuja löytyy satoja erilaisia. Rodut vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan ja niitä on jalostettu eri suuntiin. Suomessakin on edustettuna useita kymmeniä rotuja, joista yllä vain muutama. Hevosten jalostuksella on pitkä historia ja sitä harrastetaan vielä tänäkin päivänä aktiivisesti. Hevosrodut muuttuvat ja kehittyvät edelleen. Rotujen parhaat puolet pyritään saamaan vahvemmin esiin.